Meriseikkailu Selkämerellä

Viime talvena Avara luonto esitti kolmiosaisen dokumentin Selkämeren kansallispuistosta. Alueen hienot maisemat sekä rikas kasvisto ja eläimistö saivat kytemään ajatuksen siitä, että tämä voisi olla tulevan kesän melontakohde. Ja kun jokin ajatus päässäni alkaa kyteä, niin yleensä siitä jossain vaiheessa totta tulee. Mukaani melontavaellukselle sain houkuteltua Eevan, joka vasta edellisenä kesänä oli innostunut melonnasta, mutta laji olikin sitten kolahtanut kovaa ja kunnolla. Tai ei sitä houkuttelua kovinkaan paljoa tehdä tarvinnut, kuten ei tarvinnut juhannuksen Päijänne päästä päähän melonnan kohdallakaan. Päädyimme melomaan Raumalta Merikarvialle ja tarkoituksemme oli viettää vaelluksella 10 yötä. Kaupunkien välimatka linnuntietä ei ole kuin vajaat 100 kilometriä, mutta ajatus oli seikkailla alueella laajemmin riippuen säistä ja melontahaluista. Juhannuksen melontasuorituksen myötä olimme molemmat sitä mieltä, että tämä vaellus voisi olla hieman leppoisampi. Melontasuunnaksi valikoitui etelä-pohjoissuunta, samoista syistä kuin juhannuksenakin. Tämä suunnitelma näytti pitävän, kunnes ihan viime metreillä tuuliennuste kääntyikin etelästä pohjoiseen ja tuulilukemat kohosivat aika huimasti. Noh, emme enää alkaneet suunnittelemaan logistista säätöä uudestaan vaan päätimme ottaa vastatuulihaasteen vastaan.

Maanantai 4.7.2016 Rauma Otanlahti – Lindasaari. 5,5 km, kajakissa istuttu aika 1h 15min. Tuuli 3-5m luoteesta

Logistinen säätö toteutui myös tämän reissun kohdalla. Minä ajoin kajakit auton katolla Raumalle, josta noukin Eevan kyytiin bussiasemalta. Jätin kajakit ja Eevan Otanlahden rantaan, ajoin auton Merikarvialle Mericampingiin, osaksi juoksin autolta parin kilometrin päässä olevalle bussipysäkille, minne ehdin 10 minuuttia ennen bussin tuloa (luppoaikaa jäi siis vaikka kuinka!). Vaihdoin kertaalleen bussia Porissa ja vihdoin kuuden jälkeen illalla olin pakkaamassa kajakkiani rannassa. Mopo oli hieman lähtenyt keulimaan kaupassa ja vähän jännitti mahtuisivatko kaikki ostokset kajakkiin. Hyvin mahtui, tosin matopurkki pääsi paraatipaikalle haaro väliin.

kuva1

Kajakit lähtövalmiina Otanlahden rannassa. Kuva: Eeva Sairanen

Tiukan logistisen säädön ja tätä edeltäneen, lomanalkajaisiksi tekemäni massiivisen muuttohärdellin jälkeen, oli fiilis aika mahtava, kun vihdoin istuin kajakkiin ja pukkasin sen irti rannasta. Seuraavat 10 päivää kuluisivat neljän asian ympärillä: melonnan, syömisen, nukkumisen ja elämästä nauttimisen.

20160704_212553

Ensimmäisen illan näkymä keittiöön, jossa Eeva valmistaa herkkuillallista

Tiistai 5.7.2016 Lindasaari – Nimetön saari Laitakarin edustalla. 28,5km, kajakissa istuttu aika 6h 50 min. Tuuli 8-14 m/s luoteesta

Leppoisan ja rauhallisen aamun jälkeen lopusta päivästä ei sitten enää muodostunutkaan niin leppoinen. Aamupäivästä tuuli ei vielä ollut yltynyt täyteen mittaansa ja pääsimme etenemään isojen saarien suojassa Haapasaarenvedelle. Ennen siirtymistä pois Haapasaarenvedeltä, pidimme tauon Aikonmaan ja Reksaaren välissä. Tähyilimme merelle, millaista aallokko siellä olisi luvassa. Tiesimme, että aikamoista läpsytystä luvassa olisi ennen Uskalinmaata. Rannalta katsoen aallokkohan näyttää aina aika leppoisalta kauempana selällä ja vasta paikanpäällä oikea totuus vasta selviää. Lähtiessämme tuuli vain yltyi ja puhalsi parhaimmillaan 14m/s. Vastatuuleenhan on sinänsä helppo mennä, ei tarvitse kuin läpsyttää eteenpäin. Kajakki pysyy suunnassaan ja halkoo nätisti isotkin aallot. Isoja aaltoja olikin sitten luvassa oikein kunnolla. Eurajoensalmen kohdalla meri on tovin matkaa avoinna Ruotsiin saakka ja tämän lisäksi samalla kohdalla meri madaltuu aika lailla. Nämä seikat yhdessä luoteesta puhaltavan tuulen kanssa ovat varma nakki kunnon aallokolle. Ennen salmen aallokkoa pääsimme kokemaan kuitenkin ensin aika mielenkiintoisen ilmiön, kun Olkiluodon kohdalla merivesi lämpeni huomattavasti. Se tuntui käteen ihan lämpimältä linnunmaidolta. Syynä Olkiluodon jäähdystysveden purkukanava. Ennen salmea meloimme vielä suhteellisen pienessä 1-2 metrin aallokossa. Iso susikarin suojasta poistuessamme vastaan sitten alkoikin tulla jopa kolmen metrin aallokkoa. Aallon pohjalla ollessa tuntui, että isoimmat aallot vain kasvoivat ja kasvoivat edessä. Välistä aalto oli niin iso, että edessä olevat saaret katosivat näköpiiristä. Aallon pohjalta kajakki nousi ja nousi aallonharjalle ja tipahti keula tömähtäen harjalta takaisin aallon pohjalle, noustakseen taas seuraavan aallon harjalle. Välistä joku aalto pääsi särkymään kajakin perään ja heitti kunnolla vettä päälleni. Vaikka en koskaan ollut melonut yhtä isossa aallokossa, en osannut pelätä, vaan olin innoissani ja tunsin oloni turvalliseksi ja varmaksi. Välistä nauroin ääneen, kun joku aalto tuntui vatsanpohjassa saakka. Eeva meloi ihan vieressäni ja aika ajoin välimatka tuntui olevan todella suuri, kun toinen oli aallonpohjalla ja toinen aallonharjalla. Ajantaju meni ihan täysin, nautin isoista aalloista ja vastatuulen vaatimasta fyysisestä suorituksesta. Meloimme putkeen kolme tuntia, ennen lounastaukoa Uskalinmaan rannalla.

20160705_174311

Pitkä lounastauko Uskalinmaan suojaisalla rannalla. Kuvasta ei uskoisi, että muutama sata metriä kauempana aallot olivat jo parimetrisiä

Meillä oli tarkoitus täydentää vesivarastoja Laitakarissa, joten suuntasimme sinne päin hakemaan yöpaikaksi sopivaa saarta. Selkämeri on todella kivikkoista aluetta ja varsinkin aallokossa myös kajakilla saa olla tarkkana pintakivien vuoksi. Niitä on aivan keskellä selkiäkin, missä ei ehkä normaalisti kuvittelisi merellä kiviä olevan. Lähestyessämme Laitakaria kuikuilin jo kaukaisuuteen katsellen sopivia yöpymispaikkoja enkä huomannut edessä olevaa isoa pintakiveä, johon aalto särkyi. Onneksi Eeva sen huomasi ja ehti juuri ajoissa minua siitä varoittaa. Jos olisin ajanut siihen päin, olisin aika varmasti kaatunut suoraan kivelle.

Kunnollista yöpymispaikkaa ei tahtonut löytyä. Kaikki varteenotettavat vaihtoehdot olivat mökkejä täynnä. Niinpä vain päätimme karauttaa yhden saaren kaislikon lävitse ajatuksella ”teltta pystyyn ihan minne vain, ruokaa ja unta”. Enpä olisi tällaisen päivän päätteeksi uskonut, että joutuisin yöpymään vielä pahemmassa pusikossa, kuin juhannuksena. Ja tämä pusikko oli varmasti alueen paras telttapaikka! Jos siis suunnittelet melontaa Selkämerellä, niin Luvian edustan saarilta ei kyllä kohtuullistakaan yöpymispaikkaa löydä.

20160706_070545

Ei riittänyt, että yöpymispaikka oli täysin puskassa. Saimme kaupanpäälle vielä Siloviholaiset eli kusiaiset, joiden ansiosta kajakilla käynti tuli hoidettua todella vikkelään, koko ajan jalkoja nostellen. Noh, pitikö se kajakki karauttaa rantaan juuri kusiaisten pesän kohdalta?!

Keskiviikko 6.7.2016 Laitakari – Huhtmaa. 13,5 km, kajakissa istuttu aika 3h 40min. Tuuli 10-14 m/s luoteesta

Aamulla ei pahemmin tehnyt mieli kusiaisten kanssa syödä aamupalaa, joten pakkasimme kamat pika pikaa ja meloimme muutama sata metriä Laitakarin satamaan. Eevalla oli niin kiire pois puskasta, että kiskaisi kajakkinsa oikein voimalla vesille, kun tuntui, että se oli kaislikossa kiinni. Evähän siellä kaislikossa oli kiinni ja se vääntyi käyttökelvottomaksi. Noh, eipä panikoitu vaan paikattiin tai Eeva korjasi ja minä toimin teknisenä neuvonantajana ja valokuvaajana. Olin juuri edellisenä kesänä perehtynyt kajakin anatomiaan evän osalta tällaisia tilanteita varten, joten olihan se nyt hyvä, että pääsi ihan tosi tilanteessa oppeja soveltamaan.

Vaikka tuuli oli kova, 14m/s, päätimme lähteä Luvian saarten suojissa etenemään ja katsomaan kuinka pitkälle pääsisimme. Vaikka edellispäivän melonta 3 metrin aallokossa oli ollut loistava kokemus, ei kummallakaan enää tänään ollut intoa toistoon. Sen sijaan intoa löytyi sen tutkimiseen, miten saaret antavat suojaa näinkin kovalla tuulella ja miten niitä apuna käyttäen pääsemme etenemään suhteellisen vaivattomasti. Meloimme ensin Niiles saarelle, jonka suojaan pääsemiseen täytyi tehdä hieman töitäkin. Siitä sitten eteenpäin saaresta saareen, Ulkoset-Isomaan eteläpuolta. Tarkoitus oli pitää lounastauko Kuuskarin eteläkärjessä, mutta siellä oli rantautumista ajatellen liikaa mökkejä. Ajattelimme sitten suit sait sukkelaan meloa seuraavalle luodolle. Noh, siellä oli liikaa lintuja. Noin tunti myöhemmin hurjaan vastatuulen melontaa, mutta ei montaa kilometriä edempänä pääsimme vihdoin rantautumaan lounaalle Vähä katavakarin suojaan. Tästä tulikin sitten loppureissulle sutkautus, jota moneen otteeseen käytimme ”No eihän se ole vastatuuleen kuin meloo vain!”

20160706_151728

Jostain kumman syystä ensimmäisinä päivinä ei kovin montaa melontakuvaa tullut otettua. Tässä yksi harvoista, missä aallokko antoi myöten kuvia ottaa

Jostain syystä lounaan jälkeen emme kumpikaan karttaa tarkistaneet ja tuli sitten tehtyä kunnon pummi! Tarkoitus oli koukata Etelän Pirskerin itäpuolta ja kait sitten molemmat vain ajattelimme, että se on se seuraava iso saari. Koska emme karttaa lukeneet, emme tajunneet, että siellä on kaksi isoa saarta. Tai noh, ei se Kopo niin iso ole, mutta kun sitä karttaa ei lounaan jälkeen ollut lukenut, niin päässänsä sitten alkaa muodostamaan uutta karttaa. Yhtäkkiä melomaan lähdön jälkeen olimme 1,5 metrisessä ristiaallokossa. Olin aika ihmeissäni, koska mielestäni ei olisi pitänyt mitään syytä olla, mikä ristiaallokon aiheuttaisi. Itse olen melonut Päijänteellä harvase kerta ristiaallokossa, joten en siitä kummemmin hätkähtänyt. Eeva meloi vieressäni ja huomasin hänen ilmeestään, että häntä hieman jännitti. Muistan kyllä itse ensimmäiset omat kokemukseni ristiaallokosta ja silloin haluaa vain keskittyä täysin siihen mitä tekee ja lukea ympärillä olevia aaltoja. En siis siinä alkanut ristiaallokon ilmestymistä Eevalle ihmettelemään vaan meloin vain rinnalla siihen asti, että pääsimme aallokosta pois. Eeva on vuodessa kehittynyt aivan mieletöntä vauhtia niin hyväksi melojaksi, että välistä unohdin hänen todellakin aloittaneen harrastuksen vasta edellisenä kesänä ja kokemuksen tällaisista erikoisemmista tilanteista olevan vielä aika vähäinen. Vielä tässäkään vaiheessa emme tajunneet pummia tehneemme ja sitä, että ristiaallokon muodosti Kopon eteläkärki, jossa yhtyivät saaren molemmin puolin tulevat aallot. Vasta meloessamme Kopon itäpuolta ja aaltojen koko ajan vain kasvaessa ja kasvaessa tajusimme peruuttaa, rantautua ja hieman miettiä tilannetta. Eevallahan se välähti ensimmäisenä, että nyt on tehty suuremman luokan pummi. Asia kuitattiin aikamoisella naurulla ja taas kerran opilla, että sitä karttaa on todellakin hyvä tarkistaa aika ajoin, vaikka kuvittelee tietävänsä minne on menossa. Meloimme takaisin hienossa kahden metrin myötäaallokossa ja yöpymispaikaksi valikoitui Huhtmaan hieno rantakalliosaari.

20160707_213148

Huhtmaan rantakallioilta löytyi tasan tarkkaan yksi suojainen ja hyvillä maisemilla varustettu telttapaikka

Torstai 7.7.2016 Kyljen kääntöä teltassa. Tuuli 16m/s luoteesta

Tarkoitus oli seuraavaksi suunnata Säpin saarelle, joka sijaitsee aika kaukana ulkomerellä. Tällä tuulella sinne ei ollut haluja (saatikka suurta viisautta) lähteä, joten käänsimme kylkeä, luimme ja söimme teltassa koko päivän. Tämä sattui sopivasti olemaan reissumme ainoa sateinen päivä, joten teltassa oli vain mukava viettää aikaa. Nukuin vuorokauden aikana noin 14 tuntia, tuli todellakin tarpeeseen!

20160707_171055

Lukupäivä. Molemmilla loistavat kirjat matkassa. Eevalla Petri Sutisen ”Se suuri meriretki” ja minulla Markus Torgebyn ”Juoksijan sydän”. Voimme lämpimästi suositella!

Perjantai 8.7.2016 Huhtmaa – Säppi. 20km, kajakissa istuttu aika 4h 30min. Tuuli 4-11m/s luoteesta

Oli loistavaa herätä aurinkoiseen aamuun sateisen päivän ja hyvin nukutun yön jälkeen, käydä aamu-uinnilla ja juoda aamukahvit rauhassa auringonpaisteessa. Aamupäivästä tuuli oli vielä aika kova, mutta rauhoittui päivän edetessä. Ryöväskerin edustalla huomasimme saaressa sen näköistä toimintaa, kuin siellä olisi joku paikallinen ravintola. Hyvät tuoksutkin sieltä tulivat. Munkin ja kaffin maku kielellä suuntasimme kohti satamaa. Se oli kuitenkin Säpin seudun purjehtijoiden yksi majoista ja siellä oli menossa lapsille ja nuorille suunnattu purjehdusleiri. Meidät kutsuttiin kuitenkin ystävällisesti maihin ja saimme kuin saimmekin kahvit kera leivän. Todella ystävällistä, kiitos! Pidimme lounastauon saarilla ennen Säppiin aukeavaa selkää.

kuva2

Tuulten tyyntymistä odotellessa voi vaikka ottaa päikkärit rantakalliolla lounaan jälkeen. Kuva: Eeva Sairanen

Lähtiessämme ylittämään Säpinfäärttin selkää aalloista oli jäljellä enää mainingit, jotka välistä nostivat kajakin parinkin metrin korkeuteen. Kajakki liikkui sulavasti mainingin päältä toiselle, enää ei tarvinnut seurata tarkkaan aaltojen liikkeitä, pystyi rentoutuneesti nauttimaan melonnasta ja kajakin liikkeistä.

20160708_175106

Mainingeissa, edessä siintää Säpin saari

20160708_192108

Sen verran aaltoja oli vielä jäljellä, että kun rantauduimme kannonnokan itäpuolelle, heittivät aallot meidät aika haipakkaa maihin. Vielä on hieman harjoittelemista aallon mukana rantautumisessa kivikkoon, kun naurulta en tahtonut saada aukkopeitettä aukenemaan ja itseäni ulos kajakista ennen seuraavan aallon tuloa

kuva3

Taas kerran täydellinen telttapaikka löytyi kannonnokan kärjestä. Kuva: Eeva Sairanen

Lauantai 9.7.2016 Säppi – Munakari. 30km, kajakissa istuttu aika 5h, 45min. Tuuli 2-5m/s lännestä

Aamusta kävimme tutustumassa Säpin saareen ja sen majakkaan, oppaan sattuessa olemaan paikalla. Majakkaan kun ei ilman opasta pääse vierailemaan. Jotenkin eksyimme majakalle johtavalta polulta ja rämmimme perille aikamoisessa pusikossa, pitkin soita ja sähköaitoja alittaen. Emme olleet ihan varmoja kummalla puolella aitaa alueella olevat vajaat 30 kappaletta ylämaankarjaa oikein olivat. Meillä ei ollut kovin suurta intoa niihin törmätä. Siskollani on miehensä kanssa luomutila keskipohjanmaalla, jossa he muun muassa kasvattavat ylämaankarjaa ja tiedän emolehmien olevan aika puolustuskannalla vasikoidensa suhteen. Tosin myöhemmin kuulimme oppaalta, että saaressa on vain nuoria sonneja Alueella on myös 40 mufflonia ja niitä pääsimme näkemään muutaman kerran vilaukselta.

20160709_103600

Säpin majakan pihapiiri huokui entisaikojen tunnelmaa

Melomaan lähdimme puolenpäivän maissa leppoisassa länsituulessa. Meloimme Porin ja Yyterin hiekkarantojen edustaa pitkin ja siellä olevat saaret ovat todella hienoja ja erikoisia. Truutholma on todella kivikkoinen saari, jollaiseen en missään muualla Suomessa ole törmännyt. Molemmille tuli mieleen Etelä-Eurooppa sitä katsellessa.

20160709_154827

Lounastauon pidimme Kallioluodon hienolla hiekkarannalla

Reposaaren vierasvenesatamaan pysähdyimme syömään sekä täyttämään vesi- ja ruokavarastoja. Kaupassa lähti taas sen verran mopo käsistä ruokatäydennysten suhteen, että madot pääsivät takaisin paraatipaikalle haaroväliin. Reposaaresta lähdimme vasta yhdeksän aikaan illalla. Meri oli tyyntynyt täysin ja pääsimme melomaan hienossa auringonlaskussa Kuuskarinselällä. Edellispäivien tuulten jälkeen arvosti suunnattomasti kajakin lipuessa melkein peilityynellä vedenpinnalla ja nautimme leppoisasta menosta.

20160709_224303

Tässä maisemassa olisi voinut meloa läpi yön

Yövyimme Munakarin kallioilla, jonne saavuimme vasta puolenyön maissa. Nukkumaan ei olisi malttanut mennä laisinkaan vaan olisi tehnyt mieli vain jäädä ihastelemaan yöttömän yön maisemaa.

20160710_092423

Näkymä Munakarilta aamulla. Käynnissä kamojen aamutuuletus

Sunnuntai 10.7.2016 Munakari – Reveli. 15km, kajakissa istuttu aika 3h. Tuuli 6-8m/s etelästä

Aamulla tuuli oli taas yltynyt, mutta se oli vaihtanut suunnan myötäiseksi. Jihaa! Meloimme Plokinlahden ja Plaatunlahden saaria kierrellen ja pidimme lounastauon Maran pienellä, hienolla saarella. Tosin sieltä sai ongella pelkkiä särkiä ja nekin söivät ensin aimo annoksen madoistani! Lounaaksi perunoita, silliä ja höysteenä maksaruohoa. Eeva ei oikein vakuuttunut villiyrttisyömisestäni. Varsinkaan kun ehdotin, että tekisimme lounasteet saarella kasvavasta Mesiangervosta. Hän ei oikein innostunut siitä, että se lisää virtsan- ja hientuotantoa. Kuulemma kajakissa istuessa aurinkoisella säällä ei kumpaakaan enää entisestään tarvitse lisätä.

20160710_155710

Maran saarelta löytyi ränsistynyt mökki, joka hieman ihmetytti, koska saari oli ihan täydellinen mökkisaari

Meillä oli tarkoitus viettää kaksi yötä Revelin hyvin omaperäisellä saarella. Teltan pystytyksen jälkeen aloimme kuitenkin pikku hiljaa ymmärtämään, että tämä saari oli lintujen valtakunta, eikä ihmisen. Tunsimme olomme todella tunkeileviksi ja typeriksi, kun emme tätä heti alkuun tajunneet. Ilta oli mitä hienoin, mutta vietimme sen aika hissukseen teltassa, että emme olisi enempää lintuja enää häirinneet. Aamulla pakkasimme tavaramme kaikessa hiljaisuudessa, pahoittelimme kovasti linnuille aiheuttamaamme harmia ja poistuimme vähin äänin. Selkämerellä lintuja on todella paljon ja siellä saakin olla tarkkana, että minne telttansa asettaa pesintäaikaan.

20160710_165631

Matkalla Revelin saarelle

Maanantai 11.7.2016 Reveli – Stakki. 17,5km, kajakissa istuttu aika 3h, 15min. Tuuli 2-8m/s kaakosta

Suuntasimme kajakit kohti Ouran saaristoa, jonne meloimme Pokrunninlahden hienon saariston kautta. Ouran saaristo teki heti vaikutuksen sinne päästyämme. Se on kuin pieni suomalainen Venetsia saarineen ja niiden välissä olevineen kapeine salmineen. Kajakilla ehdottomasti paras paikka mennä, koska veneellä liikkuessa tulee pysyä tarkasti väylillä sen kivikkoisuuden vuoksi. Löysimme täydellisen yöpymispaikan Stakin pohjoiskärjen kallioilta. Lyhyen melontapäivän päätteeksi oli aikaa uida suojaisassa lahdessa ja tehdä iltakävely rantakallioille katsellen edessä aukenevaa, Ruotsiin saakka jatkuvaa merenselkää.

20160711_182419

Eevan viiden tähden ravintola, viiden tähden näköalalla

20160711_220155

Auringonlaskun ihailua rantakallioilla

Tiistai 12.7.2916 lorvailupäivä. Tuuli 8 m/s lounaasta

Sääennusteesta poiketen päivä oli pilvinen ja tuntui hyvältä vain olla, kiirehtimättä mihinkään. Suunnitelma oli odotella pilvien väistymistä iltapäivään ja lähteä sitten melomaan ympäristöön. Pilvet eivät väistyneet ja tunne lorvailupäivän vietosta pysyi. Miksi ei siis nukkua jos nukuttaa. Nukuinkin kahdet päiväunet, yhteensä 5 tuntia. Parhautta! Illalla olikin energiaa kerätä ahomansikoita aamupuuroon, joita koko Selkämeren alueella on valtavasti!

20160712_143858

Tuijottelu tyrskyihin, paras lepopäivän aktiviteetti!

Keskiviikko 13.7.2016 Sight seen kierros Ouransaaristossa, 13km. Kajakissa istuttu aika 3h 15min. Tuuli 7-10m/s lounaasta

Teimme todellakin hyvin leppoisan sight seen kierroksen pitkin saaristoa. Saaristo on niin suojainen, että siellä ei tiedä yhtään mitään tuulen voimistumisesta, joka on nostattanut aallokkoa ulkomerellä heti saariston ulkopuolella. Meloimme lounaalle vanhalle luotsiasemalle Ouraluodolle. Saari huokuu vanhaa saaristolaiselämää ja jostain mieleeni tuli vahvasti Astrid Lindgrenin käsikirjoittama ohjelma Saariston lapset. Ouraluodon vanhaa luotsiasemaa saa myös vuokrata yöpymistä varten ja siellä sattuikin olemaan juuri suomalaismiehen opastuksella seurue Pariisista. Olivat kuulemma todella hämmästyneitä siitä, että muita ihmisiä ei ollut juuri näkynyt koko aikana. Varmasti aika eksoottinen kokemus Pariisissa asuvalle, kun mekin ihmisten vähyyttä olimme muutamaan otteeseen ihmetelleet.

20160713_132556

Ouraluodon luotsiasema

Ouran saaristo on kuin labyrintti, jossa pieniä käytäviä seikkailemalla päätyy yhtäkkiä melkein aloituspisteeseen. Kajakilla pääsee hyvin paikkoihin, minne ei veneellä asiaa ole. Tai noh, aika hyvin. Välistä piti hieman ahteria nostaa penkistä ja pukata kivistä vauhtia, että pääsi matalikosta eteenpäin. 50 000 kartalla saaristossa ei tee mitään, koska saaria ja pieniä luotoja on niin paljon. Käytimmekin apuna Sailmate veneilysovellusta.

kuva6

Kyllähän tästä pääsee ihan hyvin kajakilla! Kuva: Eeva Sairanen

20160713_135204

Eeva ylitys käsipelillä

Torstai 14.7.2016 Stakki, Ouransaaristo – Mericamping, Merikarvia. 9,5km, kajakissa istuttu aika 1h 40 min. Tuuli 8m/s lounaasta

Viimeisenä aamuna istuimme kajakeissa varmaankin ennätysajassa. Molemmilla taisi olla 10 päivän pelkkien merihuuhteluiden jälkeen mielessä aika pitkälti Merikarvialla odottava sauna ja saunaolut. Pääsimme vielä viimeisen päivän kunniaksi fiilistelemään viikon aikana olleita tuulia, kun tovin meloimme suoraan mereltä puhaltavassa 8m/s sivutuulessa. Kumpikaan ei ollut laisinkaan pahoillaan siitä, että olimme saaneet puolet reissusta läpsyttää aika kovaankin vastatuuleen ja isoon aallokkoon. Kokemusta oli karttunut taas hurjasti! Kovassakin aallokossa meloo nykyään enemmän hymyssä suin, kuin pelosta kankeana. Kajakkien tömähtäessä Mericampingin hiekkarannalle läpsäytettiin yläfemmat loistavalle meriseikkailulle. Ja se puusauna tuntui taivaalliselta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s