Outdoor Academy: melontasulkeiset merellä / Kayaking drills on the sea

Kiipeily vaihtui lennosta melontaan ja schemassa olevat vapaapäivät eivät käytännössä vapaapäiviä olleet, koska tuolloin suunniteltiin, ostettiin ja kuivattiin tulevien reissujen ruokia. Huollettiin edellisen reissun kamat ja pakattiin tulevaa reissua varten. Se, mikä viikonpäivä on menossa, ei enää merkitse juuri mitään elämässäni. Ihanaa! Aikaisemmin maanantai tarkoitti sitä, että työviikko alkoi ja perjantai sitä, että se loppui ja ainoastaan viikonloppuisin oli mahdollista tehdä reissuja. Nyt reissulle lähtöpäivä tuntuu perjantailta ja reissusta tulopäivä sunnuntailta, mutta yleensä ne ovat jotain ihan muita päiviä ja aika useasti täytyy pysähtyä miettimään, että mikäs viikonpäivä nyt olikaan meneillään.

Climbing changed in a blink of an eye to kayaking. Free days which were marked in the calendar were not really free. During those days we planned, bought and dried food for the coming tours. Cleaned and washed equipment and backed new equipment for the coming tours. It does not matter anymore which weekday it is. So nice! Before Monday was the day when workweek started and Friday the day when workweek ended and I had possibility to do tours only during the weekends. Now the day we are leaving on a tour feels like a Friday and the day we return feels like a Sunday. Usually the days are something totally else and several times I have to think what weekday today is.

dav

Packing the cars for the kayaking trip.

Kun itselle retkeily ja luonnossa liikkuminen ovat viime vuodet olleet enemmän ja vähemmän jo elämäntapa, tietää aika tasan tarkkaan mitä tekee ja millä varustuksella reissuun lähtee. Uutta on kuitenkin näin isossa ryhmässä toimiminen. Kun tuntuu, että yksin saisi asiat valmiiksi paljon nopeammin kuin ryhmässä. Mutta haaste on mieluinen. Siis se, että joudun suunnittelemaan ja toimimaan eri reissuilla eri ihmisten kanssa telttakuntien vaihtuessa myöskin lennossa uusiin. Itsestäni tuntuu siltä, että on vain hyväksi omata jo hieman enemmän kokemusta eri lajeista ja luonnossa liikkumisesta ympäri vuoden. Olen voinut jo enemmän keskittyä imemään kaiken pienen nippelitiedon, mikä tietopankistani uupuu ja siihen, miten meitä opetetaan. Pohtimaan opetuksen hyviä puolia ja niitä, joita mielestäni voitaisiin vielä hieman kehittää ja jo miettimään, mitkä opit vien mukanani ensi vuodelle ja tulevaisuuteen ja mitä asioita taas mieluusti vielä työstäisin hieman eteenpäin ja miten.

I know already pretty well what I am doing and what equipment I am taking with me on a hikes because hiking and being outdoors have been more or less as a way of life to me for the past years. Functioning on a big group though is something new to me. And it feels that I could do preparations faster by myself than on a group. But I like this challenge. That I have to plan and function in different groups during different tours because tent groups are changing as fast as we are heading to a new tour after the old one. I am feeling that for me it is already good to have a bit more experience from different activities and being outdoors. Because of this I have a possibility to internalize all the small trivia which I have not know before and concentrate to observe how teaching is handled. Pondering the good things about teaching and things which I think would need a bit development. And already think the good tips I am taking with me to the next year and future and how I would like to modify some of the things for the time when I am acting as a teacher.

dav

Classroom of the day, sauna and everything!

Melontajakso alkoi kahden päivän ”puljausreeneillä” läheisillä hiekkakuopilla. Loistava tapa saada sekä hiottua tekniikkaa, että samalla vietyä kammoa pois veteen kaatumisesta. Ja itse todellakin tiedän, mitä se kammo tarkoittaa! Itse kun olen sitä saanut työstää jonkin verran. Veteen kun on kiva kajakilla kipata, mutta en siellä kajakin sisällä halua viettää juurikaan aikaa. Ei kovin loistava lähtökohta sille, että itselläni seuraava askel on eskimon opettelu, nyt kun löysä olkapääni vihdoin ja viimein on pultattu taas tiukaksi ja suht toimivaksi.

Our kayaking period started with two days ”playing section” in sand holes near by. I think this was an excellent way of teaching techniques and get rid of the fear to capsize on the water. And I really know what does it mean to have that fear! It is nice to capsize kayak but then I want to come out of the kayak as soon as possible. This is not really good baseline for starting practicing rolling, which is next on my learning list now when my loose shoulder is finally fixed and at least somehow workable.

dav

First night’s camping area on a Flaskskärssanden. There is a fireplace and also an open hut on the beach.

Hiekkakuoppien jälkeen suuntasimme kuuden yön melontavaellukselle merelle, ihan Kruunupyyn ulkopuolelle. Mukava oli päästä tutustumaan lähiretkikohteisiin, varsinkin, kun saaristo on täynnä hienoja kallioisia saaria, pitkine hiekkarantoineen. Noiden päivien aikana ei tahkottu kummoisia kilometrimääriä, mutta melontatekniikoita ja reskutuksia hiottiin sitäkin enemmän. Tämä oli todella hyvä myös minun taitojeni kertaamiselle, koska aikaisemmin on tullut ennemminkin keskityttyä vain melomiseen ja niihin kilometreihin. Ja kun loppu reissusta pystyin ihan rauhassa koputtelemaan kajakin pohjaa nuppi merenpohjaa kohti ja odottelemaan melontakaverin saapumista eskimopelastautumista varten, totesin vihdoin voittaneeni kokonaan vesikammoni ja pystyväni aloittamaan eskimon harjoittelun. Koulun läheiset hiekkakuopat siis kutsuvat vielä myöhemminkin syksyllä tänä vuonna.

After sand hole part we headed to kayaking trip just outside of Kruunupyy for six nights. It was nice to see nearby outdoor places especially because there was a lot of nice rocks and sand beaches on the islands. During those days we did not paddle so many kilometers but worked on with paddling and rescues techniques. This was really good thing for me because earlier I have concentrated more on paddling those kilometers we now missed. And it felt really good when end of the trip I had no problems being under the water and do a rolling rescue. I think after this the sand holes are going to be in use a lot for the rolling exercises.

dav

Evening number two on an island of Örarna. Mocca pannacotta dessert, which had way too much of rummy. Well, if the recipe says ”dollop” this is what happens!

kuva4

Twins Patricia and Petra and teacher David shows how rescue is handled. Photos: Tuomas Kauko

kuva5

Oppia tuli myös rutkasti ryhmädynamiikasta ja siitä, miten noinkin isoa melontaporukkaa oikein johdetaan. Jokainen sai vuorollaan toimia niin suunnistajan, kuin johtajankin roolissa. Tällä reissulla päivät olivat huomattavasti leppoisampia, kuin kiipeilyjaksolla, mikä oli todella tervetullutta. Oli mukava, että muutamana iltana oli ruhtinaallisesti aikaa vain olla tekemättä juuri mitään ja nukkua pitkät yöunet.

I got also a lot experience of group dynamic and how guide that big paddling group. Everybody had a change to be as a navigator and as a leader of the group for one day. During this trip days were not that hectic as during the climbing period and that was a nice change! Some of the nights it was very nice just be and do nothing and have a long night sleep.

dav

Third camping area on an island of Orrskäre. Clear sky and a moon…perfect!

dav

Spending time on our fifth camping area, island of Remmargrundet

Mieleenpainuvin päivä oli ehdottomasti se, kun aamulla tuuli puhalsi 13m/s ja puuskissa 16m/s. Outdoor Academyssä ei jääty telttaan kylkeä kääntämään, koska laiva on turvassa satamassa, mutta eihän laivaa ole rakennettu satamassa olemaan. Vaikka osa porukasta oli aloittanut melonnan käytännössä vasta muutama päivä aikaisemmin hiekkakuopilla, otettiin tuulihaaste vastaan ja suunnattiin aaltoihin. Olen aivan tajuttoman ylpeä ja ällistynyt siitä, minkälaisen suorituksen porukka teki tuossa aallokossa! Ja entä sitten vaikka kaatumisia muutama tuli. Reskutukset oli hiottu kuntoon viikon aikana ja porukka tiesi mitä tehdä. Itse pääsin tekemään elämäni ensimmäiset tositilanne reskutukset tuossa tuulessa ja se vahvisti varmuuttani siitä, että kovassakin aallokossa tiedän mitä teen. Päivän päätteeksi kun pääsin vielä nappaamaan muutaman hyvän surffiaallon, niin kyllähän siinä hymy oli herkässä.

Best day of the tour was definitely the one when in the morning wind was blowing 13m/s and 16m/s in gusts. In Outdoor Academy we do not stay on a shore because a ship in harbor is save but that is not what ships are build for. Even though some of the students have started kayaking only couple of days earlier we took the wind challenge and headed to the waves. I could not be more proud and amazed what a performance everybody did over there! And so what if somebody capsized couple of times. We had been rehearsed rescuing for the whole week and everydoby knew what they were doing out there. I did my first real situation rescues on that wind and it felt really good to notice that I know what to do out there on a wind like that. End of the day I catch couple of good surf waves so there was a reason for a big smile.

dav

Old fishing village of Öura

kuva6

”Meeting float”. Photo: Tuomas Kauko

kuva2

It is easy to smile when you are a part of the Outdoor Academy’s gang. Photo: Tuomas Kauko

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s