Salamajärven kansallispuiston poluilla

Koulun melontareissun jälkeen muut NFL (Nordiskt Friluftsliv) opiskelijat suuntasivat suoraan kahdeksi viikoksi Ruotsiin, Tärnabyn tuntureille patikoimaan. Minä jäin perhesyistä Pohjanmaalle. Kahden viikon Ruotsin reissun jälkeen edessä oli kahden viikon syysloma, joten minulla oli edessä hieman pidempi irtiotto koulun hulinasta. Luonto on paikka minne suuntaa myös silloin, kun elämässä on murhetta tai vastoinkäymisiä. Luonto toimii kohdallani kuin lääke ja saatuani annoksen tätä lääkettä, tunnen voivani taas hengittää helpommin ja mielikin kohoaa korkeammalle. Näin myös tällä kertaa. Suuntasin viideksi yöksi Salamajärven kansallispuistoon ja sitä halkovalle Peuran polulle. Salamajärven seutu on tuttua minulle jo lapsuusajoilta ja siellä tulee vierailtua edelleen useamman kerran vuodessa. Pidempää lumettoman ajan vaellusta en kuitenkaan sinne ollut aikaisemmin tehnyt.

IMG_20161004_103659.jpg

Lähdin liikenteeseen maanantaina 3.10 Lestijärveltä, Valkeisen leirintäalueen kupeesta, seuraillen Peuran polkua etelään. Tämä aika vuodesta on minulle mieluisinta aikaa kulkea rinkka selässä. Kirpsakoita ja kuulaita syyspäiviä, tähtikirkkaita pakkasöitä ja ilmassa jo henkäys tulevasta talvesta, joka on lempivuodenaikani.

IMG_20161008_115124.jpg

Peuran polku muuttui parinkymmenen kilometrin jälkeen Salamajärven kansallispuiston Hirvaan kierrokseksi, joka on noin 58 kilometriä pitkä. Salamajärven seudulle luonteenomaista ovat suot ja salomaisemat. Täällä pääsee astelemaan ison osan matkaa pitkin pitkospuita ja samalla ihailemaan ympärillä avautuvaa syksyisen värikästä suomaisemaa. Alueella on pitkä kulttuurihistoria tervanpolttoineen, suoheinäpeltoineen ja muinaisine eränkävijöineen. Alueella elää myös yksi Suomen kolmesta metsäpeurapopulaatiosta ja jos liikkuu tarpeeksi hiljaa, saattaa päästä näkemään tämän hieman poroa isomman sarvipään. Minä olin onnekas ja pääsin seuraamaan muutaman sadan metrin päästä noin 10 yksilön etenemistä suon poikki.

IMG_20161004_193737.jpg

Tähän aikaan vuodesta rakastan istua tulilla. Katsella taivaanrantaa, kun laskeva aurinko värjää sen väreillään, tuijottaa tulta tuntikausia, nauttia kahvia kuksasta ja antaa ajatusten vaeltaa sinne minne ne haluavat juuri silloin vaeltaa. Lämpötilan laskiessa pakkasen puolelle pujahtaa lämpimään makuupussiin, venytellä pitkän patikointipäivän päätteeksi, laittaa silmät kiinni ja kuunnella tulen rätinää unen tuloon saakka.

IMG_20161004_180519.jpg

Lempipaikkani yöpyä syksyisin on laavu. Itikoita ei enää ole, joten niiltä ei tarvitse enää yrittää suojatua. Laavulla yöpyessä viimeisenä ennen nukahtamista näkee ympärillä olevan maiseman, tähdet ja kuun taivaalla. Aamulla herätessä pääsee heti osaksi luontoa. Nauttia aamun kajastuksesta ja tuoksutella raikasta pakkasilmaa.

IMG_20161005_132309.jpg

Kelopuut luovat Salamajärvelle erämaisen tunnelman ja ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan todella kauniita. Täällä kelopuita katsellessa tulee miettineeksi, että ne ovat seisseet samalla paikalla jo silloin, kun alueella muinaiset eränkävijät kulkivat kalastaen, metsästäen ja keräillen.

dav

Salamajärven alueelta löytyy muutamia autiotupia. Kesäisin en juurikaan viihdy autiotuvissa. Mutta kun ilmat viilenevät ja illat pimemevät, on mukava kuunnella tulen huminaa kamiinassa ja maata laverilla kattoon tuijotellen kynttilän valon heijastuessa seinille. Olla tekemättä mitään.

img_20161006_152443

Alueen kivikkoiset metsät eivät soveltuneet aikoinaan kaskeamiseen, mutta tervanpolttoon sitäkin paremmin. Vanhoja tervahautoja voi löytää alueelta useita. Kuten täältä Salmikankaalta.

IMG_20161004_120102.jpg

Suot ja metsä tarjoavat luonnonherkkujaan vielä tähänkin aikaan vuodesta. Ensimmäisten yöpakkasten jälkeen karpalot alkavat pikkuhiljaa kypsyä ja iltapalaksi löytyy vielä yllin kyllin sieniä. Varsinkin suosikkiani suppilovahveroa.

IMG_20161004_190200.jpg

IMG_20161008_153845.jpg

Vaellus oli mukava päättää Valvatin metsänvartijan vanhaan taloon, joka on muutettu autiotuvaksi. Tuvan sauna tarjosi ihanan lempeät löylyt pimenevässä syysillassa ja rentoutti vaelluksen kangistamia lihaksia. Mielikin oli taas kirkkaampi.

IMG_20161008_162335.jpg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s