Outdoor Academy: Selviytymiskurssi ja Wilderness Advanced First Aid kurssi

Syysloma loppui jo useita viikkoja sitten ja vihdoin tuntuu, että löytyy taas aikaa kirjoittamiseen. Loman jälkeen, lokakuun loppu puolella, keskityimme pari viikkoa siihen, miten toimitaan jos kaikki ei menekään vaelluksella suunnitelmien mukaan. Ensin vuorossa oli selviytymiskurssi sekä heti perään WAFA kurssi. Selviytymiskurssi oli kaikessa kauheudessaan todella loistava kokemus! Kaksi ensimmäistä päivää saimme ruokaa syödäksemme ja makuupussit yöksi. Kolmeksi viimeiseksi päiväksi nämä turhuudet otettiin meiltä pois.

Kahden ensimmäisen päivän aikana opettelimme rakentamaan majoitteet luonnonmateriaaleista ja käyttämään luontoa hyödyksi niin, että se kärsii siitä mahdollisimman vähän.  Tosin hieman rakentamisessa fuskasimme, koska näin isolla porukalla olisimme pistäneet koko metsän matalaksi havuja kerätessämme.

dav

Majoitteen kolmijalka rakenteilla

dav

Majoitteen kehikko on saanut muotonsa

dav

Toisen yön majoite, jossa käytimme osaksi havuja rakentamiseen

Majoitteessa tarvittavat köydet opeimme punomaan suoheinästä ja kaivoimme kuusen juuria maasta, jotka halkaistiin ja muokattiin taipuisaksi. Perehdyimme myös siihen, mitä luonnon antimia löytyy syötäväksi tähän aikaan vuodesta ja se ei muuten ole paljon se! Miten kuljetamme tulta paikasta toiseen taulakääpää hyväksi käyttäen ja miten voimme puhdistaa veden tekemällä koivun kaarnasta suppilon, laittamalla suppiloon rahkasammalta ja valuttamalla vesi sen lävitse. Rahkasammalella on desinfioiva vaikutus ja tämän ansiosta se käy loistavasti veden puhdistamiseen.

dav

Frida pehmentää halkaistuja kuusen juuria saadakseen ne taipuisammaksi

 

dav

Köyden punontaa suoheinästä

dav

Taidonnäyte siitä, miten halkaistaan pölli ilman kirvestä

Kolmantena aamuna ei enää tarvinnut hukata aikaa aamupalan tekemiseen. Meidän oli määrä patikoida takaisin autolle, jonne jättäisimme kaikki ”turhat” varusteet ja suunnistaisimme tietyn ajan puitteissa uuteen kohteeseen. Mukaan saimme ottaa päällä olevien vaatteiden lisäksi puukon, metalliämpärin tulen kuljettamista sekä ”ruuan” valmistusta varten sekä makuualustan ja pressut, koska luonto olisi kärsinyt liikaa jos olisimme riipineet havuja näihin joka ilta.

Tulentekovälineitä ei saanut mukaan ottaa, joten tuli täytyi viedä mukana. Taulakäävät pilkottiin noin nyrkinkokoisiin palasiin, kuumennettiin hehkuviksi hiilloksella ja aseteltiin ämpäriin. Ämpärin pohjalle laitettiin ensin kiviä, sitten kerros kosteaa sammalta, sitten kytevät käävät, joiden päälle laitettiin vielä kekäleitä ja kosteaa sammalta. Taulakääpä kytee hyvin hitaasti ilman liekkiä ja se saadaan uudestaan henkiin puhaltamalla vielä usean tunnin jälkeenkin.

dav

Ensimmäinen aamu ja kummasti vielä hymyilyttää. Illalla rakensimme vain yhden majoitteen, jossa kaikki nukuimme. Suomalaisetkin pääsivät pakon edessä eroon läheisyyskammostaan, kun lämpimikseen oli pakko nukkua muiden kanssa lusikassa 😀

Matkalla uuteen kohteeseen keräsimme islanninjäkälää. Islanninjäkälä on yksi luonnon energiapitoisimmista kasveista. Siitä tulee kuitenkin poistaa kitkerät ja haitalliset jäkälähapot ennen syöntiä. Tuhkaliuoksella jäkälälle voidaan tehdä emäskäsittely, joka poistaa jäkälästä nämä haitalliset hapot. Tämä on kuitenkin aikaa ja vaivaa vievä prosessi. Jäkälää voidaan myös keittää noin tunti, mutta tällöin se ei maistu niin hyvältä vaan jäljellä on vielä jäkälähapon kitkerä maku.

dav

”Aamupalalla” ensimmäisen yön jälkeen. Islanninjäkälää oli keitelty koko yö tuhkavedessä ja nyt päästiin herkuttelemaan!

Itse en kyennyt juurikaan pahalta ololtani syömään mitään koko aikana. Ensimmäisenä päivänä söin jonkin verran puolukkaa, mutta aika nopeasti sen kirpeä maku alkoi etomaan. Mielenkiintoista oli miten ihmiset reagoivat tähän ”ihmiskokeeseen” eri tavalla. Itse jo tiesin, että verensokerini laskee todella alas ja sen myötä menetän aika lailla toimintakyvyn. Ensimmäisenä päivänä kykenin vielä hyvin kävelemään noin 10 kilometrin siirtymän, mutta sitten tuli seinä vastaan. Päänsärkyä, huimausta ja huonoa oloa. Onneksi en sentäs oksennellut, kuten joillekin kävi! Osa porukasta porskutti koko ajan ilman sen kummoisempia ongelmia. Todella kadehdittavaa!

Suurin osa päivästä meni polttopuun keruuseen yötä varten. Yöt olivat jo aika kylmiä ja toisena yönä mentiinkin pakkasen puolelle. Yöllä sai pitää aikamoista kokkoa pystyssä, että muut saivat edes jotenkuten nukuttua.

dav

Tunnelmaa omalta kipinävuorolta. Tosin tunnelma oli aika latistunut tuolloin 😀

dav

Toiseksi yöksi jakauduimme pienempiin ryhmiin. Tässä rakentamamme majoite neljälle hengelle. Kerätyllä puumäärällä selvisimme yöstä juuri ja juuri, kun jokainen vielä vuorollaan yritti pilkkopimeässä kerätä ympäristöstä lisää puuta

Minun oli käytännössä katsoen koko ajan kylmä. Kroppa ei vain kyennyt tuottamaan lämpöä edes silloin, kun liikuin enemmän. Perjantaina kotiin lähtiessämme suunnistimme vielä takaisin autoille käyttäen hyväksi pitkää puuta, joka toimi kompassina. Pitkä puu auttaa kulkemaan metsässä suunnassa, koska suunnasta poikettaessa se kolisee puihin. Käytännössä tämä toimii niin, että yksi ryhmästä kulkee edellä puun kanssa ja yksi jäljessä olijoista varmistaa kauempaa, että puun kanssa kulkeva pysyy suunnassa. Kompassi todellakin toimi. Tielle tullessamme olimme muutama kymmen metriä autoista.

Selviytymiskurssi oli loistava kokemus ja viikon aikana karttui tietopankkini taas todella paljon. Olen kuitenkin hyvin onnellinen, että kurssi on ohitse. Eikä minulla ole minkäänlaista halua toistaa kurssia vapaaehtoisesti. Perjantaina kurssin päätyttyä syöminen tuntui taivaalliselta! 😀

dav

Fine dining. Pöytäliinat, syömäpuikot ja kaikki! Ruokalajina tuttuakin tutumpi islanninjäkälä keitettynä

Selviytymiskurssin jälkeen olikin sitten sopivaa siirtyä ensiavun puolelle. Nelipäiväisen Wilderness Advanced First Aid Kurssin järjesti Yhdysvaltalainen Wilderness Medical Associates International järjestö. Opettajana toimi Coloradossa asuva Brad Sablosky, joka työskentelee ensihoitajana ambulanssissa ja on myös työskennellyt vuosia Ski patrollissa Kalliovuorilla. Kokemusta alalta siis löytyi ja sen kyllä huomasi todella korkeasta opetuksen tasosta.

dav

Teoriaosuudella

Ennen kurssia olin kuullut sen olevan todella hyvä, mutta loppujen lopuksi se oli vielä paljon parempi, kuin todella hyvä. Kurssilla on hyvin erilainen lähestymistapa asioihin, kuin esimerkiksi SPR:n ensiapukursseilla. Kun SPR:n ensiapukurssilla olen aika pitkälti oppinut siihen, että melkein aina soitetaan ensin hätänumeroon, niin WAFAn kurssilla lähestymistapa on se, että ensin tutkitaan tilanne ja pohditaan tarkasti mikä on paras ja turvallisin tapa toimia. Lähtötilanne kun yleensä on se, että olemme todennäköisesti jossain takamaastoissa, mistä evakuointi on hankalaa ja jopa vaarallista. Opimme, että tällöin tulee miettiä onko turvallisempaa stabiloida tilanne paikan päällä ja tulla omin avuin pois vai vaatiiko tapaturma välitöntä hoitoa ja evakuointia. Opimme tutkimaan ja tunnistamaan esim. kaatumistilanteessa, onko pään vamma vaarallinen vai sellainen, johon riittää tilanteen tarkkailu kuluvan vuorokauden ajan.

dav

Evakuointi meneillään

Kurssin myötä ymmärsin myös sen, kuinka iso vastuu minulla joskus tulevaisuudessa oppaana toimiessani on ryhmäni turvallisuudesta ja kuinka saatan tällöin joutua myös haastavien päätöstilanteiden eteen. Ensi vuonna meillä on mahdollista suorittaa Wilderness First Responder kurssi ja sen aion ehdottomasti tehdä.

dav

Tilanne päällä! Meneillään kurssin loppukoe, joka piti suorittaa hyväksytysti kurssin läpäistääkseen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s