Outdoor Academy: Ruotsin ja Norjan lumilla

Tämän blogikirjoituksen aloitus tuntui jokseenkin haastavalta. Kuukausi reissussa. Miten sen tapahtumat osaisi sanoin laittaa sopivaan pakettiin. Usean viikon yhtenäisellä ja hyvin intensiivisellä reissulla kävin lävitse aika monia niistä tunteista, joita ihminen kykenee tuntemaan. Nekin haluaisin saada kuvattua tähän samaan pakettiin. Reissulla huomasin, että edelleen minulla on työstö kesken ajatusmalliin ”Koulun reissuilla opiskellaan luontoa, omilla reissuilla sitten nautitaan luonnosta”. Kyseessä ei siis ollut todellakaan mikään lomareissu! Luonnosta en siis niinkään ehtinyt nauttia, mutta opetuksellisesti reissu oli mahtava! Joinain päivinä tuntui, että oli pakahtua siihen mielettömän hienoon tunteeseen, kuinka paljon pieni ihminen voi oppia yhden ainoan vuorokauden aikana. Iso kiitos tästä kuuluu koulumme todella osaaville opettajille! Oppia tuli lumiturvallisuudesta, reittivalinnoista offareilla sekä ylös, että alaspäin mentäessä ja laskutaitoni harppasi huiman askeleen eteenpäin. Uutta lunta satoi melkein päivittäin ja pääsimme laskemaan todella paljon hienossa puuterissa. Sain viettää aikaa lumilla ja ulkona melkeinpä joka päivä koko maaliskuun, todella hienoissa maisemissa. Toisaalta useat päivät olivat hyvin intensiivisiä ja vapaapäiviä ei juurikaan ollut. Maisemia ei pahemmin ehtinyt pysähtyä ihailemaan ja iltaisin ei vain enää juurikaan löytynyt intoa omien ulkoilujen tekemiselle. Vitsailimmekin, että evääksi ei voisi ottaa jälkiuunipaloja, koska niitä ei ehtisi pureskella kunnolla tauolla. Sen sijaan höttöleivän voi nielaista melkein pureskelematta. Asuimme pienessä kyläkoulussa, jossa pääsi käytännössä katsoen olemaan varmasti yksin vain käydessään vessassa tai suihkussa. Minulle, joka erityisherkkänä persoonana tarvitsen päivittäisen annoksen hiljaisuutta ja rauhaa ympärille, tämä oli välistä henkisesti todella raskasta. Kesken reissun sain myös suru-uutisen kotoa. Yli 90 -vuotias pappani oli nukahtanut viimeiseen uneen ja pääsisi saman haudan lepoon, minne viime syksynä olimme haudanneet isäni ja reilua vuotta aikaisemmin mummoni. Kaikilla ja kaikella on aikansa. Jätinkin välistä reissun lopun hiihtovaelluksen ja lähdin kotiin viikkoa aikaisemmin, yhdessä toisen vuoden opiskelijoiden kanssa.

IMG_20170310_080535

Koulun vieressä olevan järven maisemat. Harvoina vapaapäivinä jäällä yksin hiihtäessäni oli mahtava huomata, että voiman saaminen luonnosta ei ole minnekkään kadonnut, vaikka se välistä hieman hukassa onkin koulun reissuilla.

Kolme ensimmäistä viikkoa asuimme ja laskimme Tärnabyn tunturialueella Ruotsissa, joka tunnetaan Ruotsin parhaimmista vapaalaskupaikoistaan. Vanha kyläkoulu, jossa asuimme, sijaitsi pienessä ja idyllisessä Boksjön kylässä. Noiden kolmen viikon aikana teimme myös kahden yön pienen hiihtovaelluksen tuntureille, jolloinka rakensimme lumiluolan yöpymistä varten. Alla otoksia siitä, mitä noiden kolmen viikon aikana oikein Ruotsissa teimme.

Matkalla kohti Praahkoe tunturin huippua. Opettajamme, vuoristo-opas Josef käy lävitse lumiturvallisuusasioita

Melkein huipulla…

Ja lasku alas mielettömän hienossa puuterissa!

Lumiluolan rakennuspuuhissa muutaman yön vaelluksellamme tunturiin.

Tässä kaiverretaan jo sisätiloissa toista nukkumatilaa.

Piippariharjoitukset meneillään. Reissun aikana suoritimme SVELAV Pro1 lumiturvallisuuskurssin, jonka läpäistäkseen tulee löytää 30mx30m alueelta kaksi lumeen piilotettua piipparia 5 minuutin aikana. Meille tosin aikarajaksi laitettiin 2,5 minuuttia.

Harjoitukset meneillään, miten kaivetaan lumivyöryyn hautautunut tehokkaimmin esiin. Ei ole muuten mitään kevyttä hommaa tämä…

Tämän kuukauden aikana todellakin tajusi, kuinka ainutlaatuinen, hieno ja opettavainen tilaisuus on olla kokonainen kuukausi vuoristo-oppaan opissa lumilla! Josef käy lävitse lumentutkimista ja siitä löytyviä erilaisia kerrostumia.

Lumen rasitustesti.

Tämä lohkesi niin helposti, että ei ole asiaa yli 25 asteen rinteille.

Tällaista hieman huonompaa näkyvyyttä riitti aika monena päivänä kuukauden aikana…

Tälläkään topturilla ei nautittu auringonpaisteesta, mutta kokemusta karttuikin sitten paljon enemmän. Tuosta sitte vain laskemma alas whiteoutissa koppuralumella. Kyllähän sen lumenmuodon sitten huomasi, kun siihen laski…

Mehtää tuli laskettua todella paljon! Todella monet päivät olivat liian tuulisia tai näkyvyys liian huono ylös lähtemiseen. Lumivyöryennuste pysytteli myös koko kuukauden 3. ja 4. tasolla. Monet mehtälaskupäivät yllättivät todella positiivisesti! Tälläkin reissulla saatiin laskea todella hienoa puuteria.

Viimeiseksi viikoksi siirryimme Abiskoon ja Norjan puolelle Narvikkiin. Ensimmäisen vuoden opiskelijat lähtivät hiihtovaellukselle Abiskosta ja minä liityin kakkosvuoden opiskelijoiden mukaan. Laskimme 3 päivää Narvikin ympäristössä, ennen kotiinpaluuta. Maiseman vaihto teki hyvää ja nautin loppureissun merellisistä maisemista ja ihme kyllä, myös kaupungin läheisyydestä! Laskupäivän jälkeen oli todella mukava käydä kahvilassa istumassa ja tehdä hieman jotain, mitä normaalitkin ihmiset tekevät 🙂

Kappas! Tuulta ja tuiskua. Sama säätyyppi jatkui siis Narvikissakin

Rånkeipenin kupeilla saimme onneksi myös hitusen aurinkoa 🙂

Norjan taika on ehdottomasti vuorten ja meren yhdistelmä. Siinä on vain jotain todella maagista!

Viimeisenä päivänä pääsimme laskemaan Skjomtindenin kupeilla aivan käsittämättöman hienoa byydaa. Hieno lopetus, hienolle kuukaudelle! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s