Pohjolan luonnon puolesta: Ruokien kuivausta ja kaloreiden laskentaa

Ruoka, ainahan se on mielessä. Ruokien etukäteisvalmistelu on asia, johon menee ennen vaellusta eniten aikaa. Ainakin minulla. Pussipastat ja nuudelit eivät uppoa kuin silloin tällöin. Valmiit retkiruoka-annokset eivät oikein sovellu kukkarolle, enkä niitäkään todennäköisesti jaksaisi syödä kovin montaa päivää putkeen. Syön normiarjessa perusruokaa, koostuen aika pitkälti ruokaympyrästä ja samalla tavalla pyrin syömään myös vaelluksilla. Hyvää ja helppoa on lähestymistapani vaelluksien energiahuoltoon. Kotioloissakaan en jaksa juurikaan kokata kovin pitkän kaavan mukaan, kun olen viettänyt päivän ulkoillen. Sama pätee myös vaelluksilla. En myöskään halua kantaa mukana extra kaasua courmee aterioita varten. Varsinkin tähän vaellukseen lähdin ajatuksella ”Miten saan mahdollisimman hyvää ja energiapitoista ruokaa, mahdollisimman kevyesti”.

203_DZ4A7800-Edit

Päivällisen kokkailua melontapäivän päätteeksi.

Tulevan kesäprojektini myötä minussa on noussut esiin pieni tilastotieteilijä. En ole koskaan aikaisemmin tutkinut, mikä on ruokien energia/painosuhde ja paljonko kaloreita yleensä syön vaelluksilla. Havaitsinkin tämän tutkimustyön olevan vallan mukavaa ja mielenkiintoista. Tässä (Ruokalista) on taiteilemani exceli, johon on koottu esimerkkinä yhden päivän ruuat, mitä aion syödä. Yhteensä siis noin 3500 kcal/päivä. Kulutukseni tulee olemaan suurempi, mutta se syödään ennakkoon.

Kuivaamieni ruokien idea perustuu tuoreiden, kuivattujen kasvisten ympärille sekä erilaisten mausteiden monipuoliseen käyttämiseen. Niistä tulee hieman lisäpainoa (jos vertaa esim. kaupasta saataviin valmiisiin retkiruokiin), eikä niissä juurikaan energiaa ole, mutta minun kohdallani kasvikset ovat pohjana maukkaille retkiruuille. Myöskin elimistön hyvinvoinnin ja toimimisen kannalta on tärkeää, että ravinto sisältää kasviksia, joista elimistö saa välttämättömiä vitamiineja ja kivennäisaineita. Varsinkaan näin pitkällä vaelluksella en halua saada vitamiinejä vain pelkästään purkista. Kasviksien lisäksi ateriani sisältävät joko pastaa, riisiä tai perunaa. Proteiini tulee soijarouheesta, linsseistä tai härkäpapurouheesta. Joskus jauhelihasta tai kalasta. Olen kuitenkin hieman laiska noita enää kuivaamaan. Energiataulukkoa tehdessäni huomasin, että ruokani ovat aikaisemmin sisältäneet liian vähän rasvaa. Kesän vaellukselle lähteekin mukaan jokaiselle osuudelle kylmäpuristettu rypsiöljypullo, josta lurauttelen öljyä vähän ruokaan kuin ruokaan. Siinä on todellakin paino/energiasuhde kohdillaan! 900 kcal per 100 ml.

20160709_081244

Melontaosuudella toivon aamupuuroni päälle löytyvän kypsiä marjoja. Kuten tässä on onnekkaasti käynyt 🙂

Kun aloitan ruokien kuivaamisen vaelluksille,  minulla ei ole kovinkaan tarkkaa suunnitelmaa siitä, minkälaisia annoksia tarkalleen ottaen teen. Tiedän kuitenkin käyttäväni tiettyjä perusaineita, kuten porkkanaa, perunaa, tomaattimurskaa, kesäkurpitsaa tai valkosipulia. Kokemuksen myötä on oppinut myös arvioimaan paljonko niitä suurinpiirtein kuluu. Ja ylijääneet voi aina helposti käyttää seuraaviin retkiin tai vaikka extemppore viikonloppureissuihin.

Ruokien kuivaamiseen on nykyään paljon erilaisia kirjoja ja netistä löytyy ohjeita todella paljon. Ihan aloittelijalle voisin antaa sellaisen vinkin, että aloita yksinkertaisesta. Jos olet ennen kuivaamista mennyt pussipastoilla, niin seuraavalle viikon vaellukselle voit kuivata omat ruuat vaikka muutamalle päivälle. Muutaman vaelluksen jälkeen kuivaaminen menee jo rutiinilla kaikille päiville. Itse olen tykästynyt Piritta Kantojärven kirjaan Viiden tähden vaellus ja suurimman osan myös tämän vaelluksen ruuista olen ideoinut sieltä. Joko suoraan tai hieman muunnellen. Piritta käyttää paljon kasviksia ja leikittelee mausteilla, mikä on mieleeni. Tosin kun itse noita ruokia kokkaan, niin laitan aika pitkälti mutkat suoriksi. Kotona pakkaan ruuat kahteen pussiin: pasta, riisi, couscous, perunamuusi tms. erikseen ja kaikki muut toiseen pussiin. Mausteita myöten. En siis vaelluspäivän päätteeksi ala mausteita pannulla kuullottamaan vaan isken pussien sisällön kattilaan ja keitän 10 minuuttia. Helppoa ja hyvää!

Aikaisemmin minulla on ollut erikseen lounaat ja päivälliset. Lounaat ovat yleensä olleet hieman pelkistetympiä versus päivälliset. Kuitenkin niiden valmistelu on sekin vienyt aikaa. Talvivaelluksilla ja melontareissuilla laitan lounaan aamulla ruokatermariin kuumaan veteen tekeytymään. Kaikki, missä keittoaika on max. 10 minuuttia valmistuvat tällä menetelmällä loistavasti lounaaseen mennessä. Pasta on jopa liian kypsää, eikä todellakaan al dente enää! Rinkassa en kuitekaan halua painon takia ruokatermaria kantaa. Tälle vaellukselle päätin yhdistää lounaan ja päivällisen. Valmistan illalla niin suuren annoksen päivällistä, että siitä riittää seuraavaksi päiväksi lounaaksikin. Tämä säästää myös kaasua, koska lounas tarvitsee vain lämmittää. Painoakaan ei tästä juuri enempää tule kannettavaksi. Jos minulla olisi lounas erikseen, niin laittaisin sen kuitenkin aamulla veteen tekeytymään.

dav

Eri ainesosia pussitettuna kuivaamisen jälkeen.

Tulevan 5 viikon vaellukseni ruokien kuivaamisen suunnittelu ja toteutus ei ole sen kummoisempaa, kuin viikon vaelluksenkaan. Työtä vain on hitusen enemmän. Ensin selvitin kartoista reittini ja arvioin reittien pituudet. Sitten arvioin maaston perusteella, kuinka monta päivää kulkemiseen keskimäärin käytän. Ruokaa otan mukaan yhdelle extrapäivälle sen varalle, että jotain yllättävää sattuisi. Ja kyllä, nämä ruoka-annokset ovat pussipastoja, niitäkin kykenen hätätapauksessa syömään 😉

Vaellukseni jakautuu 4 osaan eli ruokatäydennystä teen kolme kertaa. Tämä hoituu postitse lähettämällä.

Melontaosuuteni on sitten astetta helpompi, koska kajakissa kulkee helposti tuoreruokaa, jota voin matkalta suhteellisen helposti täydentää. Tiedän myöskin aika varmasti, että kun olen 5 viikkoa syönyt kuivaruokaa, niin melontaosuudella on jo kiva keitellä uusia perunoita, tehdä hyvä salaatti ja grillata halloumjuustoa ja ehkäpä nauttia lasi punaviiniä. Kuitenkin myös melontaosuudelle mukaan lähtee kuivattuja ruoka-annoksia. Monesti kaupassa käynnistä tulee liiaksi extrakilometrejä melottavaksi ja jos joudun olemaan sään vankina jossain luodolla useamman päivän, en halua joutua siellä vielä nälkääkin kärsimään.

20160725_074223

Aamupala nautittu. Hetki lepäilyä auringossa ennen matkan jatkamista

Vesihuoltoa en onneksi myöskään joudu juurikaan miettimään. Vaellusosuudella vettä saan luonnosta ihan mistä vain. Tällä hetkellä lumitilanne on pohjoisessa vielä sitä luokkaa, että 3,5 viikon päästä vettä on siellä enemmän kuin tarpeeksi! Mukana tuskin kulkee kerrallaan puolta litraa enempää vettä. Melontaosuudella minulla on vettä mukana maximissaan 15-20 litraa. Oma kulutukseni on noin 3-5 litraa päivässä. Riippuen lämpötilasta ja siitä, voiko ruuat tehdä meriveteen sinilevästä tai alueesta riippuen. Vesitäydennystä joudun tekemään siis noin 4-5 päivän välein.

Projektini ”2000km, 10vk. Pohjolan luonnon puolesta”  vaellusosuuden keräyssivuni on nyt auki WWF:n omakeräys sivustolla. Haastankin nyt sinut hyvä lukija lahjoittamaan sentin per kulkemani kilometri ilmastonmuutokset torjumiseen! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s