Pohjolan luonnon puolesta: Kohti kevytretkeilyä

Myöskin rinkan sisältöä miettiessäni valloille pääsi exceltaulukon pyörittäminen, aivan kuten mukaan otettavia ruokiakin miettiessäni. En ole koskaan aikaisemmin tarkasti selvittänyt, mitä eri varusteet rinkkani sisällä painavat. Sen kuitenkin olen huomannut, että ne painavat! Ajatusmaailmani siitä, paljonko on mukava kantaa selässä on alkanut muuttua viimeisen vuoden aikana. Aikaisemmin en siitä niinkään välittänyt, kun kuitenkin rinkkani jaksoin kantaa. En tiedä onko se lähestyvä keski-ikä ja mukavuudenhaluisuus vai ihan päässä jyskyttävä järjen ääni, joka hokee, ettei raskaassa rinkassa ole vain järkeä, mutta  tälle vaellukselle halusin rinkkani painoa keventää. Kuitenkin sen verran kohtuuden rajoissa, että kukkaroni ei liiaksi kevenisi.

Retkeilijöille, jotka kiinnittävät huomiota rinkkansa painoon, on myös oma nimityksensä: kevytretkeilijä. Kevytretkeilyssä puhutaan rinkan peruspainosta ja kokonaispainosta. Peruspainolla tarkoitetaan varusteita ilman ruokia ja polttoainetta. Eli sellaiset varusteet, joiden paino ei matkan varrella pienene. Peruspaino sisältää myös rinkan painon. Peruspainon ollessa maksimissaan 10 kiloa puhutaan kevytretkeilystä ja sen ollessa maksimissaan 5 kiloa puhutaan ultrakevytretkeilystä.

Kevytretkeilyn myötä vaelluksille tulee paljon hyötyaspekteja: Rinkan painon keventyessä voi tehdä mukavammin pidempiä päivämatkoja, vaeltaja välttyy paremmin rasitusvammoilta, turvallisuus paranee vaikeilla poluilla ja vesistöjen ylityksissä ja kevyen repun myötä jalkineetkin voi vaihtaa kevyempiin. Jos jämeriä vaelluskenkiä ei tarvitse tukemaan nilkkoja, niin onhan se huomattavasti mukavampi astella tennarit jalassa, kuin parin kilon vaelluskenkiä nostellen. Vaellukseni aikaisen lähdön myötä jouduin itse luopumaan ajatuksesta lähteä tennareilla. Sen sijaan vaelluskenkien lisäksi mukaan lähtevät barefoot kengät. Osan päivästä pyrin kävelemään niillä ja samalla ne hoitavat leiri- ja kahlauskenkien virkaa crocsien jäädessä pois matkasta.

dav

Vaelluskenkäni ovat Hanwag tatra wide lady gtx. Vanhat, melkein 10 vuotta palvelleet, vaelluskenkäni olivat tulleet tiensä päähän ja uusien hankinta oli edessä ennen tätä vaellusta. Samalla huomasin jalkani TAAS levenneen ja kengänkoon kasvaneen puolella numerolla. Olen testannut kantaa 17 kilon rinkkaa Merrelin barefoot kengillä ja ne tuntuvat myös todella hyviltä!

Suurin askel kohti kevyempää rinkkaa tapahtui juuri silloin, kun keittiövaa’alla punnitsin rinkan sisällön. Siis ihan koko sisällön! Tiesitkö, että pari alushousuja painaa 35 grammaa? Minä en todellakaan tiennyt, ennen tähän projektiin ryhtymistä. Tein ensimmäisen version excelistä jo puolisen vuotta sitten. Aika ajoin avasin sen ja katselin listaa kriittisesti. Mitä näistä listalla olevista tavaroista todella tarvitsen mukanani? Miten voisin hyödyntää samaa varustetta useaan eri tarkoitukseen? Minulla on esimerkiksi käytössä Kupilkan sarjaa syömisvälineisiin. Esteettisesti todella kaunista ja miellyttäviä käyttää. Mutta varsinkin lautanen painaa melkein 200 grammaa! Lautanen lähtikin pois listaltani aika nopeasti. Miksi on tarpeellista edes siirtää se ruoka kattilasta lautaselle, jos vaeltaa yksin? Pyrin myös luopumaan ajatuksesta ”No jos tuon vielä otan, kun eihän se paljoa paina”. Tällä tavalla sitä painoa rinkkaan saa juurikin kertymään. Ihminen pärjää loppujen lopuksi todella pienellä määrällä tavaroita. Sanotaan, että kevyen rinkan kantaja nauttii päivän kävelystä ja raskaan rinkan kantaja leirin tuomista mukavuuksista. Minä päätin, että tulen nauttimaan molemmista. Uskon, että oikealla asennoitumisella leirielämästä tulee myös hyvinkin nautinnollista. Ei minulla ole kotonakaan kaiken maailman uusimpia viihdytys- ja mukavuustuotteita, enkä koe, että elämäni olisi jotenkin kurjaa ilman niitä. Minusta ei myöskään tunnu siltä, että olisin joutunut tekemään mitään isoja uhrauksia rinkkani keventämiseksi. Pääasiassa on vain tunne, että olen hyvällä tavalla järkeistänyt asiaa.

Mietin, mikä on minulle sellainen yleellisyystavara, minkä mieluusti mukaani otan. Se on ehdottomasti kirja. Kun on yksin vaelluksella, iltaisin on todella miellyttävä upota hyvän kirjan pariin niinä iltoina, kun sade rummuttaa teltan kattoa.

Yksi uusi hankintani oli poncho/tarp suoja, jonka yhdistämistä telttaan eri tavoilla kuvassa testaan. Ylellisyystuote, mutta uskon vajaan 200 gramman tuovan paljon ylellisyyttä niinä päivinä, kun sataa kaatamalla aamusta iltaan. Toisaalta poncho käy myös majoitteesta hätätapauksessa.

Loppujen lopuksi en päässyt rinkkani peruspainon kanssa tavoittelemaani 10 kiloon. Yksi syy tähän oli vaelluksen ajankohta aikaisin keväällä, puurajan yläpuolella. Se vaatii hieman enemmän majoitteelta, makuupussilta ja makuualustalta. Toinen syy oli pankkitilin saldo. Kolmas syy oli se, että joidenkin varusteiden kohdalla en halunnut tehdä liian isoa kompromissiä.Neljäs on se, että vaellan yksin, enkä näin ollen voi jakaa yhteisiä varusteita kenenkään kanssa. Blogikirjoitukseni lopussa on lista, johon olen merkinnyt kaikki mukaan lähtevät tavarat ja niiden painot. Olen merkinnut punaisella ne suuremmat varusteet, joista minulla on vielä mahdollisuus rinkkaani keventää lähtiessäni samankaltaiselle vaellukselle, kuin mitä Pohjolan luonnon puolesta vaellukseni on. Viikon ruuat ja kaasu painavat yhteensä noin 6 kiloa.

Jos haluat kuulla mietteitäni siitä, miten rinkkani sisältö toimi käytännössä 5 viikon vaelluksella, Stay tuned!

Vaellukselle mukaan lähtevät Varusteet.

Projektini ”2000km, 10vk. Pohjolan luonnon puolesta”  vaellusosuuden keräyssivuni on nyt auki WWF:n omakeräys sivustolla. Haastankin nyt sinut hyvä lukija lahjoittamaan sentin per kulkemani kilometri ilmastonmuutokset torjumiseen! 🙂

 

6 kommenttia artikkeliin ”Pohjolan luonnon puolesta: Kohti kevytretkeilyä

  1. Muutama miete varusteista.
    -Kattilatx2, toinen pois. Kokkaa yhdellä.
    -Syömisastiat (kuksa+lusikka), kuksa kevyeksi muovimukiksi.
    -Ruokien liotusastia, sapuskat on varmaan pakattu muoviin? Liota siinä.
    -Juomapullo (Soft flask), 80g? Aika painava. Kevyempiäkin on kuten 0,95 litran pantillinen vesipullo (tai ainakin oli huomattavasti kevyempi aikoinaan)
    -Kirja(pokkari), pois
    -Harsopyyhe, pois (lämpimässä kelissä ei tarvi pyyhettä ja kylmässä on kurjaa sen 30 min)
    -Ensiapu, 600g on todella paljon!
    -Noin kilo elektronikkaa. Riittäisikö kännykkä ja virtapankki?
    Onko merino t-paita varalla repussa? Jos on niin päälle tai pois. Yksi riittää.

    Tykkää

    • Hei ja pahoittelen myöhäistä vastaustani 🙂 Olet oikeassa, yhdellä kattilalla varmasti pärjäisi, kunhan illallismenyy pysyy yksinkertaisena 🙂 Syömisastiat ja liotuskippo ovat ekologinen valinta kohdallani. Juomapullo oli ainut markkinoilla oleva softflask, mihin voi laittaa kiehuvaa vettä. Saatta tulla vielä tarpeeseen tämä ominaisuus puolitalvisessa kelissä kamppeiden kuivaamista ajatellen. Ensiapupaukkaus on koottu omien tarpeiden pohjalta. Jokainen retkeilijä kun on erilainen ja näin ollen myös ea-pakkauksen sisältö vaihtelee. Valitettavasti itse kuulun siihen porukkaan, jonka on pakko varautua vaikka mihin tepposiin ja vaivoihin, mitä kropassa olevat loukkaantumisvammat saattavat poikia. Kännykällä ja virtapankilla ei hälytetä apua jos jotain sattuu tai laiteta itseä takaisin kartalle eksymistilanteessa. Merinopaidoista mukaan lähtee se, minkä katson kelin puolesta soveltuvaksi lähtöhetkellä. Kiitos kommenteistasi! On tosi hyvä saada keskustelua aikaiseksi ja eri näkemyksiä siitä, mitä kenenkin rinkka on syönyt ja miksi. Mukavaa kesää 🙂

      Tykkää

  2. Itse luopuisin seuraavista tavaroista: GPS ja kännykkä (Inreach yksin riittää), tällöin powerbank turha kun säästeliäästi käyttää, pyyhe, rinkan sadesuoja, ponzho, villasukat, toiset hanskat, toinen merinovillapaita, tuulitakki ja toiset jalkineet. Rinkka keveni 2,5 kiloa ja kukkaro ei keventynyt yhtään. Majoitteen ja etenkin rinkan vaihtaisin kevyempiin, joista tulisi helposti 2-2,5 kiloa pois ja todennäköisesti nuo olisivat myös nykyistä halvempia varusteita, jos ei osta mitään high techiä vaan ihan normi kevyttä kamaa. Vrt. https://kennola.vuodatus.net/lue/2013/09/hyppy-ultrakevyeen-retkeilyyn. Mielestäni 4 kilon peruspainoon pääsee loppujen lopuksi aika helposti tinkimättä leirielämän mukavuudesta ja silloin repun kantaminen on jo aika mukavaa.

    Tykkää

    • Hei,

      Hyviä pointteja, kiitos niistä! 🙂 Tässä perusteluni, miksi tarvikkeet mukaan lähtevät.

      GPS ja Inreach: Inreachin gepsi on kevytversio eli siihen ei saa ladattua kunnon karttoja vaan pelkästään karttoja ilman korkeuskäyriä. Näin ollen sillä ei suunnista. Toki siitä voi katsoa pelkästään koordinaatit ja laittaa itsensä niiden avulla taas kartalle. Pahimmassa tapauksessa joudun esim. jokien vuoksi koukkaamaan ulos mukana olevilta kartoilta ja tämän vuoksi kannan mieluummin mukana kunnon gepsiä, kuin läjää mahdollisesti tarvitsemiani karttoja. Painoa tulee saman verran 🙂
      Powerbank: Kännykkäni ajaa myös kameran virkaa eli tällöin tarvitsen siihen powerbankkia. Myöskin mielestäni turvallisuusriski lähteä liikkeelle ilman, että saisin ladattua Inreachin tarvittaessa.
      Pyyhe: Tässä olet oikeassa, tottumiskysymys 🙂
      Rinkan sadesuoja: Tästä kirjoitinkin, että vielä täytyy testata voinko rakentaa ponzhosta sadesuojan. Mielestäni sadesuoja on tarpeellinen, koska muuten sateen sattuessa (ja sehän sataa kesäkuussa!) rinkan paino nousee, koska kannan sitä märkänä. Rinkan sadesuoja ja ponzho painavat suurinpiirtein saman verran, joten mukaan täytyy kumminkin ottaa jompikumpi ja ponzho on monipuolisempi.
      Toiset hanskat: Kun vettä vihmoo vaakana, tuulee pohjoisesta ja lämpötila on lähellä nollaa, niin minä en ala kärvistelemään jäätyneiden käsieni kanssa 🙂 En minä talvellakaan lähde liikkeelle niin, että en saisi pidettyä itseäni lämpimänä.
      Merinovillasta unohdin tuohon laittaa, että mukaan lähtee joko t-paita tai toinen merinovilla. Todennäköisesti t-paita, jota käytän päivisin yhdessä tuulitakin kanssa. Joka tapauksessa mukaan lähtee puserot erikseen päivälle ja yölle. Jos olisin lähdössä liikenteeseen myöhemmin kesällä säiden lämmettyä, voisin harkita vain yhdellä puserolla lähtöä.
      Toiset jalkineet: Jäin miettimään, kumpien jalkineiden poisjättöä tarkoitit vai yleisesti vain lähtöä jommilla kummilla. Minulla on sekä polvi-, että selkäongelmia ja toisilla jalkineilla pyrin siihen, että ylipäätään kykenen kävelemään näin pitkästi. Barefootit toimivat myös vesistöjen ylityksissä, niitä en ylitä sukilla.
      Majoite ja rinkka: Kuten kirjoitinkin, tämän tiedostan, mutta kukkaroni ei näiden vaihtoa tällä hetkellä salli. Majoitteen suhteen olen aika tarkka, että minkälaisella lähden puuttomalle tundralle. Sellaista majoitetta ei halvalla saa ja on huomattavasti kalliimpi, kuin nykyinen telttani. Näiden kahden päivittämisessä puhutaan nelinumeroisesta luvusta 🙂
      Tuossa laittamassasi linkissä retkeillään puurajan alapuolella lämpimämmissä keleissä, jotka luovat paljon enemmän mahdollisuuksia keventää rinkkaa. Mutta tosi hyviä pointteja tuollaista vaellusta ajatellen siinä on 🙂

      Tykkää

      • Kommenttini alkuperäinen tarkoitus oli siis hieman avata kevytretkeilyn ideologiaa. Siinä tärkeää on ymmärtää se, mikä on oikeasti tarpeellista ja mikä ylellisyyttä. Jokainen voi toki retkeillä omien mielihalujensa mukaan, mutta on hyvä tunnistaa mitä oikeasti on tarpeellista, mikä on mukana vanhasta tottumuksesta ja mikä harkittua ylellisyyttä. On mullakin reissuillani mukana kamerajalusta harkittuna ylellisyytenä. Niin ja sadevarusteihini olen lisännyt punaisen sateenvarjon, koska se tekee sateessa vaeltamisesta niin mukavaa ja vie viimeisenkin eräjormauskottavuuden. Surullisin myytti, jota sinäkin blogikirjoituksessa toistat on se, että kevytretkeily olisi kallista, koska sitä se ei ole. Useimmat kevyet retkeilyvarusteet, joita kaupasta saa ovat oikeasti halvempia kuin ’normaalit’ vastineet. Hyvään kevyeen telttaan ja rinkkaan puuttomilla alueilla (lumettomaan aikaan) ei tarvitse laittaa tuhansia euroja, ellei ole jotain muita tarpeita tai halua hifistellä.
        Muutama kommentti noihin varusteihin: Siis GPS on mulle aina ollut vain suunnistuksen varmistusväline, jota useimmilla reissuilla en avaa edes ollenkaan. Mulla on yleensä mukana pelkkä numeerinen GPS, johon olen valmiiksi syöttänyt tärkeimmät reittipisteet, joihin sitten saan tarvittaessa suunnan ja etäisyyden, jolla pystyn paikantamaan itseni kartalle. Inreach kyllä täyttänee tämän tarpeen.
        Kameran pysyminen toimintakunnossa lienee tärkeää, joten ehkä mäkin ottaisin powerpankin, mulla tosin on mukana se kamera ja siihen varaparistoja (ja se jalusta ylellisyystarvikkeena).
        Sadesuojia ei kukaan harrastanut silloin kun aloitin retkeilyn, enkä ole koskaan keksinyt sille mitään järkevää käyttöä. Pakkaan kaikki kamani rinkkaan tai reppuun vedenpitävästi ja ei mun rinkka ihan hirveästi vettä ime.
        Vaatepuoli on sellainen tietysti, joka vaatii suunnittelua. Mulla on n. 800-1000 g painava pussukka, missä mulla on sadevaatteet, lämpimät vaatteet, vaihtovaatteet ja täydellinen varavaatekerta. Idea on se, että kylmimmässä kelissä mihin olen varautunut mulla on kaikki pussissa olevat vaatteet päällä. Tiukan paikan tullen kiedon leirissä makuupussin ylleni. Olet oikeassa ei kannata palella, mutta pienikin vaatemäärä riittää, jos sen suunnittelee hyvin. Tuo pussi on riittänyt ainakin Lapin keväisissä räntäsateissa ja etelän lokakuun pakkasissa. Musta on myös on kätevää kuivata päivän aikana kostuneet vaatteet yöllä makuupussissa, joten en käytä erillisiä yövaatteita.
        Lähtökohtaisesti yhdet jalkineet pitäisi riittää. Itse tykkään käyttää sileähköiksi kulutettuja suunnistuslenkkareita, jotka kastuvat nopeasti, mutta myös kuivuvat nopeasti. En minäkään ole ylityksissä sukkia lähtenyt kastelemaan, ellei ole pakotettu, mutta itse olen aina yrittänyt joet paljain jaloin (tai kumppareissa, silloin kun vielä vaelsin niillä). Jos on tiedossa paljon tiukkoja joen ylityksiä voisin harkita ottaa mukaan vedenpitävät sukat. Leirissä on ihan kiva olla paljain jaloin tai sukkasillaan.
        Hyvät kevyet rinkat (tai reput) painavat 0,5-1,2 kiloa ja maksavat alle 200. Hyvän teltan suhteen olemme varmaan aivan eri linjoilla. Valitettavasti kaupasta ei juuri hyviä telttoja kesäretkeilyyn tahdo enää löytyä, joten aikanaan jouduin sellaisen ompelemaan itse: https://kennola.vuodatus.net/lue/2008/05/kevyt-vaellusteltta-kahdelle. Jos koko reissu olisi puuttomalla alueella, itse ottaisin varmaankin juuri tuon teltan mukaan. Käytäntö on osoittanut sen olevan niin pieni, että kovassakin tuulessa se pysyy hyvin pystyssä kunhan vain maakiilat ovat kunnolla paikallaan. Tai sitten voisin ommella itselleni Ray Jardin tyyppisen tarpin (http://www.rayjardine.com/ray-way/Tarp-Kit/index.htm). Lisäksi yksi kevytretkeilyn ajatuksista on se, että alle kymmenkiloisella repulla on helppo etsiä suojaisaa leiripaikkaa 5, jopa 10 kilometriä tarvittaessa, jos keli tai olosuhteet ovat vaikeat.
        Samalla setillä olen majoittunut Lyngenissä avotunturissa syyskuussa (https://kennola.vuodatus.net/lue/2013/10/jaatikko-ja-vuoristovaelluksella-lyngenissa, kts. torstai) ja vaeltanut Suomessa lokakuussa (https://kennola.vuodatus.net/lue/2013/11/ultravaellus-kotoa-kasin). Talviretkelle en tuolla setillä lähtisi, mutta lumettomaan aikaan kyllä voisin lähteä mihin vaan. Lisäksi, kun helpoissa olosuhteissa selviää tuolla painolla, niin vain muutamalla kilolla lisäpainoa pystyy helposti lisäämään kykyä selviytyä haastavammissa oloissa.

        Tykkää

      • Hei 🙂 Oman viestini tarkoitus oli avata, miksi nuo varusteet mukaani lähtevät. Asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia ja me retkeilijät olemme erilaisia ja niin ovat myös meidän tarpeemme. Tämän vuoksi mielestäni on tärkeää avata omia katsantokantojaan, jotta muut lukijat saavat siitä enemmän irti ja vältyvään väärinymmärryksiltä.

        En ole missään tekstissäni sanonut, että mielestäni kevytretkeily on aina kallista. Tämä menisi taas siihen mustavalko kategoriaan. Minun kohdallani teltan ja rinkan uusiminen tarkoittaisi isoa investointia, koska en tosiaan lähtisi puuttomalle tunturialueelle, puolitalvisessa kelissä millään (mielestäni) heppoisella kapistuksella, jonka kanssa saan arvuutella kestävyyttä. Tai, että en voisi tiukanpaikan (sairastuminen, loukkaantuminen, väsyminen) tullen leiriytyä juuri siihen, mihin on tarvis pysähtyä sen vuoksi, että huonossa kelissä telttani ei sitä mahdollisesti kestäisi. Noissa sinun esimerkeissäsi ollaan puurajan alapuolella ja niin lähellä sivistystä, että tiukan paikan tullen sieltä patikoidaan pois. Pahoittelen suorasukaisuuttani, pohojalaisena kun en muuta osaa, mutta mielestäni taas eri asioita, kuin lähteä avotunturialueelle, mistä ei patikoida pois noin vain ja missä lämpötilat liikkuvat nollan molemmin puolin. Nukun teltassa noin puolet öistäni vuodessa. Ostaessani retkeilytarvikkeita, haluan olla varma, että ne kestävät useamman vuoden. Valitettavasti olen todella kevytversioista huomannut, että ne eivät vain yksinkertaisesti kestä yhtä kovaa kyytiä…ainakaan minun matkassani 😉 Mutta ehkäpä saatan vielä joskus hankkia jonkun todella kevyen, alta kiloisen, teltan ja uskaltautua sen kanssa puurajan yläpuolelle ja todeta sen täyttävän minun speksini. Maailma kun muuttuu ja mielipiteet joskus sen mukana 🙂
        Vaatetus ja kengät minulla on sen mukaan, mikä on pohjoisessa tällä hetkellä vallitseva lämpötila eli nollan molemmin puolin sekä oma tarpeeni. Näissäkin asioissa ihmiset ovat erilaisia ja sen myötä tarpeet.
        Tätä keskustelua voisi varmasti jatkaa loputtomiin ja olen hyvin tyytyväinen, että tästä keskustelua syntyi. Tällaisia kaivattaisiin ehdottomasti enemmän isommilla foorumeilla, jotta eri näkökulmat tulisivat suuremman joukon tietoisuuteen. Hyvää kesää sinulle ja antoisia tulevia reissuja 🙂

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s