Pohjolan Luonnon Puolesta: Valmistautuminen Suomen rannikkomelontaan

Muutaman päivän päästä starttaan Virolahdelta kajakkini kanssa kohti Torniota. Edessä on usea sata kilometriä kaunista Suomen rannikkoa. Tähän postaukseeni olen koonnut faktaa matkasta, sekä vastauksia ehkä eniten esille tuleviin kysymyksiin.

Miksi: Viihdyn luonnossa suurimman osan ajastani, joten minulle on hyvin luonnollista tehdä matka, jonka aikana oleskelen luonnossa monta viikkoa tauotta. Pidän myös itseni haastamisesta ja uteliaana ihmisenä keksin jatkuvasti uusia vaelluksia kuljettavaksi. Suomen rannikko ja Itämeri ovat maailmanlaajuisesti hyvin uniikkeja. Itämeri on maailman toiseksi suurin murtovesiallas, mutta myös yksi maailman saastuneimmista ja herkimmistä meristä. Meren haasteina ovat muun muassa rehevöityminen, ilmastonmuutos ja lisääntynyt laivaliikenne. Melonnallani haluan jakaa kuvia ja tunnelmia ainutlaatuisesta merestämme ja maamme ainutlaatuisesta saaristosta ja herättää näin kiinnostusta luonnossa liikkumiseen ja sen suojelemiseen.

Suomen Retkimelojien Sinivalkonauha: Melomalla Suomen rannikon tiettyjen sääntöjen mukaisesti, suorittaa samalla Suomen Retkimelojien Sinivalkonauhan. Nauhan säännöistä voit lukea enemmän täältä.

Matka, aika ja majoittautuminen: Suomen rannikko on noin 1350 kilometriä pitkä. Aika moni varaa sen melontaan viisi viikkoa aikaa ja näin olen myös minä tehnyt. Yhdellä lepopäivällä viikossa keskimääräinen kilometrimäärä per päivä on 45 kilometriä. Kun keskimääräinen etenemisvauhti tuulista riippuen on noin 5-7 km/h saa päivässä meloa ihan täyden työpäivän verran ja välistä menee ihan varmasti ylitöiden puolellekin. Majoitun teltassa koko matkan ajan. Suomen rannikko on täynnä mitä hienoimpia telttapaikkoja ja jokamiehenoikeudella telttailu on meillä täällä aika vapaata. Kun varusteet tai minä tarvitsemme huoltoa (eli pesua), tällöin poikkean yöksi leirintäalueelle.

203_DZ4A7800-Edit (1)

Näin hienoja kalliosaaria majoittumista ajatellen on Suomen rannikko pullollaan

Ruoka- ja vesitäydennykset: Vaikka kajakin syövereihin uppoaakin uskomattomat määrät tavaraa, ei sinne kuitenkaan saa mahdutettua 5 viikon ruokia. Ainakaan kun tarkoituksena ei ole syödä kuivaruokaa koko matkaa, vaan pääasiassa kokkailen tuoreista aineksista. Kajakki toimii hyvin myös viileänä tilana, kun ruuat asettelee ihan pohjalle. Merivesi on ainakin kauempana merellä sen verran viileää läpi kesän, että jos ei ihan lämmölle arimpia ruokia osta, niin ne säilyvät hyvin useamman päivänkin. Johtuen jätskihampaan kolotuksesta, todennäköisesti melkein jokainen suht matkan varrelle sattuva kauppa hyödynnetään. Mukana kulkee koko ajan useamman päivän itse kuivaamani ruuat, joten jos kauppaa ei satu lähistöllä olemaan tai keli sattuu päälle, selviän huoletta useamman päivänkin. Vettä kulkee mukana noin 20 litraa. Se riittää noin 4 päivälle kerrallaan, riippuen ilman lämpötilasta.

Varusteet: Matkaan lähden hieman omaa kajakkiani nopeammalla Rockpool Taran kajakilla, jonka olen saanut lainaan Ahvenanmaalaiselta Paddelboden melontayritykseltä. Meloja minulla on mukanani kaksi. Vaikka yleisesti puhutaan päämelasta ja varamelasta, niin minun tapauksessani molemmat ovat päämeloja niiden erilaisuuden vuoksi. Sain Welhonpesältä käyttööni Wernerin viimeistellyn protomallin kevyestä hiilikuituisesta ergomelasta. Tämä on siis perinteinen euromela. Viime vuonna meloin ensimmäistä kertaa grönlantilaismelalla ja ihastuin siihen välittömästi ja samalla heräsi ajatus ottaa tämä toiseksi melaksi rannikkomelontaani. Grönlantilaismela on puusta veistetty ja lapa on siinä huomattavasti kapeampi ja pidempi kuin euromelassa. Myös melontatyyli poikkeaa sillä melottaessa. Ajatukseni onkin saada kahdesta erilaisesta melasta hyötyä jaksamiseen ja rasitusvammojen ehkäisyyn. Yllätyin myöskin positiivisesti, kun huomasin grönlantilaismeloja valmistettavan Suomessa ja vieläpä parikymmentä kilometriä kotoani. Kokkolalainen Ab Lahnakoski Oy lahjoitti  käyttööni haavasta ja tervalepästä valmistetun Greenland grönlantilaismelan ja vieläpå toivomuksestani lisäsivät melaan epoxi vahvisteiset lavan päät. Muut melontaan liittyvät varusteet löytyvät kohdasta ”Turvallisuus”. Muuten mukana on sitten normaalit retkeilyvarusteet vesitiivisti pakattuna.

dav

Koulun toukokuisella melontareissulla Kustavissa pääsin viikon verran testaamaan sekä lainakajakkiani, että grönlantilaismelaakin. Melassa ote on kapeampi ja sillä melotaan suht alhaalta.

dav

Rannikkomelontani melat rinnakkain. Euromela näyttää todella isolta ja massiiviselta grönlantilaismelan rinnalla.

Vaatetus: Vaikka lähden matkaan heinäkuun alussa, on merellä varauduttava hyvinkin hyiseen säähän. Melontaan minulla on mukana melonta-anorakki, kuivahousut, melontatossut ja -hanskat sekä neopreenishortsit. Muuten suosin tässäkin lajissa pääosin merinovillaa ja untuvaa takissani iltaisin. Toki mukaan lähtevät ihan hellekamppeetkin jos sellaista säätä sattuisi matkan varrelle tulemaan. Pipo ja villasukat löytävät perinteisesti tiensä mukaan jokaiselle kesäreissulleni täällä pohjolassa. Kuivapuku ei tälle reissulle mukaan lähde. Merivesi toki on sen verran viileää ainakin ulompana merellä, että kuivapuvun käyttö olisi tarkoituksellista. Mutta ei kuitenkaan enää niin kylmää, että sen varaan joutuminen aiheuttaisi välittömän hypotermiavaaran. Minulle saa ilma kuitenkin olla todella viileää, että pysyn pelkästään kajakissa istuessani (eli ei myös vedessä välistä puljaten) toimintakykyisenä kuivapuvun kanssa koko päivän.

_DSC5350

Koulun Kustavin melontaviikolla toukokuussa tuli myös leikittyä kajakilla, niin sisä- kuin ulkopuolellakin, aika paljon. Loistava harjoitus oppia tuntemaan uusi kajakki. Kuva: Tuomas Kauko

Turvallisuus: Yksin meloessa tulee turvallisuuteen kiinnittää normaalia enemmän huomiota. Minulle ensisijainen ja tärkein lähtökohta turvallisuudessa on ennakointi ja omien melontataitojeni tunteminen. Annettujen sääennusteiden tarkka tutkiminen sekä omat havainnot ja niistä johtopäätöksien vetäminen määrittävät sen, lähdenkö rannalta vai pysynkö siellä. Entä sitten jos teen virhearvion ja lähden melomaan liian rankkaan keliin tai keli huononee yllättäen isoa selkää ylittäessäni? Jos kaadun, enkä pysy kajakissa tai sinne enää itsereskuttamalla pääse, niin pelastusliiveissäni kulkee aina mukana sekä kännykkä vesitiivisti pakattuna sekä satelliittiviestintälaite. Tilannehallinta on myös yksi tärkeä turvallisuusaspekti siinä vaiheessa, jos ajaudun tilanteeseen, missä maito on jo pöydällä.

Minun turvavarustukseen kuuluvat sään vaatima vaatetus, pelastusliivit, aukkopeite, varamela, melakelluke (puhallettava ”ilmatyyny”, joka asennetaan melan toiseen päähän ja näin saan melasta tukea kivutessani takaisin kajakkiin), pumppu kajakin tyhjentämiseen sekä aikaisemmin mainitsemani viestintälaitteet. Mukaan ei lähde kuin lyhyt hinausköysi ja tämäkin lähinnä kajakin nopeaa kiinnittämistä varten. Koska melon yksin, en katso pitkää hinausköyttä tarvitsevani.

Illat alkavat jo pimenemään pikkuhiljaa ja liiveistäni löytyy hämärällä meloessani huomiovalo sekä päästäni otsalamppu.

kustavi_korjattuversio

Kajakilla leikkiminen tarkoittaa paljon uimista. Ja uiminen tarkoittaa paljon reskutuksen harjoittelua. Tässä meneillään itsepelastautuminen rodea tyylillä. Kuva: Tuomas Kauko

Valmistautuminen matkaan: Olen tehnyt useita, viikon tai kahden mittaisia, melontavaelluksia, joten ajattelen rannikkomelonnan sisältävän vain useita viikon mittaisia vaelluksia peräkkäin. Melontakilometrejä ei ole tullut juurikaan tänä kesänä, koska viimeiset viikot olen ollut projektini vaellusosuudella Finnmarkissa. Koulussa taasen tuli viimeisinä viikkoina melottua lähinnä koskissa inkkarilla ja Kustavin viikolla keskityimme enimmäkseen tekniikkaan, pelastautumiseen ja tilannehallintaan. Mitkä sinänsä ovatkin mielestäni paljon tärkeämpiä, kuin niiden melontakilometrien haaliminen. Uskon hyvän peruskunnon ja monipuolisen liikunnan riittävän ja sen, että ensimmäiset päivät otan maltilla, kroppaani lämmitellen.

Yksi iso työ on ollut reitin suunnittelu. Vaikka jokapäiväinen sää määrittää sen, pääsenkö ylittämään jonkun ison selän vai joudunko kiertämään saarten suojassa, niin katsoin helpoimmaksi piirtää karttoihin valmiiksi sen reitin, jonka valitsisin sään niin salliessa. Eipä tarvitse tätä sitten väsyneenä paikan päällä miettiä.

WWF:n keräyssivuni ovat nyt auki ja löytyvät täältä. Haastankin sinut lahjoittamaan sentin per melomani kilometri Itämeren suojeluun tai sitten sopivaksi katsomasi summan 🙂

Hyppää kyytiin seuraamaan Suomen rannikkoa ja melontaani! Jos haluat tietää tulevien viikkojen aikana tarkan sijaintini, löydät sen täältä.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s