Suomen rannikkomelonta: 6. ja 7. päivä, Helsinki tuli ja meni…vastatuuleen

6. PÄIVÄ

Aamulla ei mitään uutta tuulien suhteen. Istuin jo puoli kasilta kajakissa päättäväisenä selättääkseni Sipoonlahden. 13 kilometrin aikana vastatuuleen tämä päättäväisyys tuumasi horjua muutaman kerran, alkoi tuntua, että vastatuulipäivät on niin nähty! Tuntui, että viimeiset kilometrit ei lopu koskaan. Olikin aika voittajafiilis, kun neljä tuntia ja 21 kilometriä myöhemmin rantauduin Natura Vivan melontakeskuksen rantaan itä Helsinkiin.

dav

Sipoonselkä takana, välipala maistui

Sain jättää siihen kajakkini päiväksi parkkiin. Naturalla odotti myös avain ystäväni Kean asuntoon, joka sijaitsi rannasta muutama sata metriä. Tuntui hyvältä päästä suihkuun ja samalla sain pestyä hieman pyykkiäkin. Kean tultua töistä hän lähti saattelemaan minua matkaan. Tarkoitus oli meloa Käärmeluodoille, Helsingin länsilaidalle, yöksi. Matosaaren kohdalta, Helsingin meripelastajien tukikohdasta, piti Eevan hypätä matkaan mukaan harjoituksiensa päätteeksi. Toisin sitten kävikin ja meripelastajien sauna- sekä yöpaikkatarjous veivät voiton. Voin kertoa, että sauna tuntui todella hyvältä…ja merivesi kylmältä.

dav

Kyllä näissä maisemissa saunoa kelpasi

Kiitos Kea, Eeva, Natura Viva ja Helsingin meripelastajat!
Aamulla luoteenpuoleista tuulta 7m/s, pilvistä. Illalla luoteenpuoleista tuulta 4m/s, puolipilvistä. Päivän saldo 27 km, keskivauhti 5,6 km/h.

7. PÄIVÄ
Aamulla kului useampi kuppi kahvia, että heräsin. Nukkumaanmeno oli venynyt melkein pikkutunneille ja 5.50 herätyksen aikaan sen tunsi. Eeva meloi kanssani Helsingin edustan ja hänellä alkoi meripelastajien partioajo kahdeltatoista, sen vuoksi aikainen herätys. Helsingin edustalla olikin hieman ruuhkaa siihen aikaan. Meni Viikkaria, Tallinkia ja jenkkiläistä risteilyalusta. Saimmekin muutaman kerran ootella väylän ylitystä ja antaa isommille tietä. Pihlajasaaresta kohti Melkkiötä yksin jatkaessani ehdin juuri Tallinkin alta pois. Ei mitään leppoista melontaa Helsingin edustalla tuohon aikaan!

dav

Isommat ensin. Suomenlinna taustalla

Päivän melonta alkoi todella nihkeästi. Tuntui, että kroppa ei herää laisinkaan. Onneksi kuitenkin tiesin vanhastaan, että kyllä se siitä viimeistään parin tunnin päästä. Vastatuuli oli hyvin leppoinen Miessaaren tietämille saakka. Lounaalla alkoi puhuri. Lounaasta, mikä oli suuntani siitä eteenpäin…tietysti. Pahimmillaan puhalsi kymppiä vasten ja ennen Rövargrundettia muodostui vielä kunnon ristiaallokkoakin.

dav

Nautin lounasta kallion suojassa, täysin tietämättömänä puhurin alkamisesta

Lilla Herrön jälkeen homma meni todella puurtamiseksi. Olin saanut kutsun saunomaan Merimelojien, entisen melontaseurani Helsingin vuosilta, Skorvan saarelle. Muutama kilometri ennen saarta alkoi olemaan kyllä jo huumori koitoksella tuulen kanssa.
Nyt istun näissä maisemissa saunan raikkaana, vatsa täynnä ja irtokarkkipussi vieressä. Mikä raskas päivä ja vastatuuli? En minä sellasta enää muista. Nyt on just hyvä näin. Tuulikin tyyntyi, eikä pitäisi enää huomenna nousta.

dav

Tällasen maiseman takia kannatti puskea vastatuulessa

Kiitos Merimelojat saunasta ja Erkki kutsusta, sekä heti rantaan päästyäni minulle tarjotusta viskipaikusta 😊
Aamulla lännenpuoleista tuulta 3m/s ja aurinkoa. Iltapäivällä lounaanpuoleista tuulta 6-10m/s. Päiivän saldo 36km, keskivauhti (kajakissa istuttu aika) 5,3 km/h.
Viikko melontaa takana, melottuja kilometrejä 219. Nyt kohti Hankoa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s