Suomen rannikkomelonta: 9. päivä, elämää meren äärellä

Mikä aamu! Täysin pläkää ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Oli todella nautinnollista ylittää selkiä. Kauemmas ulapalle saarien välistä katsoessa ei erottanut milloin loppuu meri ja milloin alkaa taivas. Ketään ei näkynyt missään ensimmäiseen tuntiin.

dav

Taivaan ja maan rajaa ei erota.

dav

Minä ja meri, ei ketään muita.

Aamupäivästä alkoi luvattu kaakkoistuuli…sitä kesti muutaman kilometrin ja sen jälkeen se kääntyi etelään ja taas lounaaseen. Taisi tuo kaakonpuoleinenkin olla jo merituulta, joka päivän mittaan muuttaa suuntaansa. Sen verran sai makua myötätuulesta, että taas muisti kuinka helppoa ja vauhdikasta melonta silloin on. Vaikka vastatuuli ei olisi kuin se 3m/s, on sillä iso ero jos ajattelisi sen olevan saman verran myötäistä.

dav

Tauko Stora Fageröllä

Tänään merellä oli paljon muitakin. Ero on todella suuri siihen, minkä verran törmäsin vastaantulijoihin ennen Helsinkiä. Kun meloo niemenkärjestä seuraavalle on aikaa seurata mitä ympärillä tapahtuu. Vanhempi pariskunta tuli kalareissullaan pienellä moottoriveneellä vastaan. He olivat syventyneitä keskusteluun, joka ihan selkeästi oli jotain todella mielenkiintoista. Avioliittovuosia on heillä todennäköisesti takana useita ja vieläkin riittää jutunaihetta. Ei itsestään selvä juttu varmaankaan. Pienellä saarella vanhempi mies selvittää verkkoja. Hän on todennäköisesti nähnyt tämän rannikon tyrskyt ja tyynet kelit usean vuosikymmenen ajan. Vastaan tulee vanhempi, puinen vene. Veneen ohittaessa minut kajuutasta ilmestyy esiin kunnon merikarhun näköinen miehen pää ja hänen vaimonsa. He vilkuttavat minulle ja hymyilevät koko kasvoillaan. Ovatkohan kenties joskus itsekin melontaa harrastaneet. Rannoilla leikkii lapsia vedessä. Muistan itse lapsuuteni ajat, kun koulun kesälomalla suurin osa ajasta meni samalla tavalla vedessä, oli se sitten kylmää tai lämmintä.

Inkoon kohdalla, keskellä väylää, räyskä alkaa ahdistelemaan minua oikein kunnolla! Hyökkäili niin läheltä, että sai tosissaan pelätä sen näpäyttävän takaraivoon. Inkoon jälkeen, yhden saaren takaa, esiin tulee venesatama, jossa on Tarmo lähikauppa. Kyllä muuten alkoi hymyilyttämään ja kahvilla sekä berliininmunkilla menevät seuraavat 10 kilsaa taas todella sutjakkaan.

Lopetan päivän Raaseporin kohdilla. Vasen käteni on nyt vuorostaan alkanut oireilemaan. Kyynärtaipeeseen tulee pahaa heijastekipua, kun puristaa vaikkapa juomapulloa. Alaselkäni on myös aika jumissa. Hankoon on matkaa noin 25 km. Minun oli tarkoitus meloa sen ohitse ennen tiistaista eli ylihuomista kovaa tuulta. Mutta nyt alkaa tuntumaan, että kaikkein järkevintä on pitää lepopäivä, toinenkin jos keskiviikonkin kovat tuuliennusteet toteutuvat.

dav

Tämän illan näkymä teltasta.

Olen yötä Björkholmen saarella. Iltakävelyllä melkein astuin heinikossa makaavan metsäkauriin vasan päälle. Sain juuri tehtyä hyppyaskeleen, kun huomasin sen jalan allani. Se ei hievahtanutkaan paikoiltaan, räpytteli vain isoja silmiään. Pahoittelin ääneen sille ja poistuin kiireesti toiseen suuntaan.
Aamulla melkeinpä tuuletonta ja aurinkoista. Myöhemmin etelän ja lounaanvälistä tuulta 2-4 m/s. Päivän saldo 46 km, keskivauhti 6,5 km/h

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s