Suomen rannikkomelonta: 15. päivä, myötätuulen kautta telakalle.

Yön aikana tuuli oli todellakin ennustetusti kääntynyt! Aamulla lähtiessäni sitä oli vasta muutamia metrejä sekunnissa, mutta nopeasti se lähti voimistumaan. Koska meloin suurimmaksi osaksi luoteeseen, tuli lounais-etelätuuli suurimmaksi osaksi takavasemmalta. Tällainen tuuli helpottaa toki rasitusta, mutta aaltojen tullessa takaa viistosti ei melonta teknisesti ole mitään leppoista, vaan vaatii jatkuvaa kajakin ohjausta kallistuksilla ja peräsimellä. Takasivulta tuleva aallokko on kaikkein hankalin kajakin ohjattavuutta ajatellen. Melottaessa täysin myötäaallossa, kajakki kulkee suoraan aaltoliikkeen kulkusuuntaan, mutta kajakin ollessa kulmassa tuuleen nähden pyrkii se aallonharjalla kääntymään.  Pyrinkin hakemaan saarista suojaa aalloilta, että olisin saanut vain tuulen vaikutuksen. Matka etenikin hyvää vauhtia, helposti pääsin 8 km/h menoon. Nyt sain ensimmäistä kertaa makustelua Taranin nopeudesta.

dav

Myötätuulipäivä sai todellakin aamulla hymyn kasvoille 🙂

Kylkeni oli alkanut vaivata minua jo muutamia päiviä aikaisemmin ihan yhtäkkiä yhtä selkää ylittäessäni. Se oli kosketusarka, mutta olin kuitenkin voinut ilman suurempia kipuja meloa sillä ja ajattelinkin, että minun pitää vain tarkasti seurata sitä, ettei se pääse pahenemaan. Ennen Länsiaukon selän ylitystä pysähdyin pieneen saareen tauolle. Olin omaksunut vähän liiankin rempseän tavan kivuta takaisin kajakkiin ja tällä kertaa se kippasikin puoliksi syvässä rantavedessä. Tein äkillisen suoristusliikkeen ja tunsin ikävän vihlaisun kyljessäni. Tuuli oli siinä vaiheessa yltynyt jo hyvästi navakan puolelle ja taas sain tehdä jonnin verran töitä sivusta ja takavasemmalta tulevien aaltojen kanssa Länsiaukossa, kun aallot pääsivät siellä kasvamaan isoimmiksi. Muutaman aallon korkeus lähenteli jo sitä luokkaa, että tuntui mukavammalta kääntää hieman keulaa kohti tulevaa aaltoa.

dav

Jotkut rantautumispaikat saattoivat olla hieman toisia haasteellisempia 😉

Länsiaukon ylityksen jälkeen pidin lounastauon, matkaa olin tuolloin tehnyt kolmisenkymmentä kilometriä. Lounaalla kylki alkoi vetämään jumiin ja kun yritin lähteä melomaan en yksinkertaisesti kyennyt tekemään melanvetoa. Lihas oli sekä kipeä, että voimaton. Onneksi olin juuri tuolloin Mussalon kohdilla tuulitunnelissa ilman aallokkoa. Tuuli vei minua reippaasti eteenpäin, kun samalla pohdin mitä kannattaisi tehdä. Tutkin karttaa ja huomasin, että Taivassalo on vain muutamien kilometrien päässä. Päätin, että jonnekin sinne on nyt hyvä rantautua yöksi ja seurata tilannetta. Vastaan sattui tulemaan hyvä, pieni yöpymissaari ja sinne rantauduin. Onneksi oli myötätuuli ja onneksi satuin päivien jälkeen olemaan niin lähellä mannerta. Kauempaa mereltä tai vastatuulessa en todellakaan olisi omin avuin kyennyt pois pääsemään. En meinannut päästä kajakista ulos, käsillä tehtävä ponnistusliike sai todella pahan kivun aikaiseksi. Olin kuin rautakanki ja jokainen äkillinen liike aiheutti kovaa kipua. Aika pian aloin ymmärtämään, että tässä taitaa olla kyseessä lihaksen revähtäminen ja matka tyssäisi silloin tähän!

Seuraavana päivänä asiat etenivät niin vauhdilla, että en oikein edes ehtinyt ymmärtää matkan todella päättyneen. Iso Kiitos Marille ja Markolle, mökkiläisille, joiden rantaan ”haaksirikkouduin” matkallani lääkäriin ja jotka ystävällisesti lupasivat kajakkiani väliaikaisesti säilyttää. Serkulleni Liisalle ja hänen perheelleen Naantalissa, jotka majoittivat minut ja joilta sain kyydin Turun rautatieasemalle. Liisan ystävälle Millalle, joka sattumoisin oli ajamassa juuri Taivassalosta Naantaliin ja antoi minulle ja tavaramäärälleni kyydin. Todella herkistyn, kun ajattelen, kuinka paljon olen saanut apua tutuilta ja tuntemattomilta. Toivottavasti voin tämän hyvän laittaa tulevaisuudessa kiertämään.

dav

Matkan toiseksi viimeinen ilta. Tämä ilta jää mieleen. Istuin pitkään ylhäällä kalliolla ja ihailin saaristomeren maisemaa.

Viikko viimeisen melontapäivän jälkeen nauraminen tuntuu jo mukavalta tuskaisen sijaan, aivastaminen tuottaa vain siedettävää kipua ja sängystäkin pääsen jo ylös ilman, että kierähdän ensin lattian kautta. Mieli on vielä osaksi merellä ja matkalla. Haastavinta on sopeutua elämään näin yhtäkkiä taas ”normi yhteiskunnassa”, kun oli päässyt jo hyvin vauhtiin ”melo, syö, nuku” rytmin kanssa. Tärkeintä on nyt kuitenkin saada kylkilihas terveeksi loppukesän ja alkusyksyn koulun viiden viikon melonnan erikoistumisjaksoa varten, joka alkaa Hangosta HSKG:stä ja huipentuu Lofooteilla vuorovesi ja surffaus koulutukseen. Onneksi jalat ovat terveet ja kesälomaakin on vielä jäljellä. Eiköhän näiden myötä telttaöitä ole vielä luvassa tulevien viikkojen aikana 🙂

Melonnallani keräsin varoja Itämeren suojeluun WWF:n omakeräyksen kautta. Haaste oli lahjoittaa sentti per kulkemani kilometri Itämerelle. Kilometrejä kertyi yhteensä 463 kappaletta ja näin ollen haastankin kaikki lahjoittamaan 4,63 euroa tuolle meidän uskomattoman hienolle murtovesialtaallemme! Voit tehdä lahjoituksen täältä. Iso kiitos jo etukäteen kaikille lahjoituksen tekijöille! 🙂

Aamulla etelä-lounaistuulta 2-6 m/s ja aurinkoista, myöhemmin päivällä etelä-lounaistuulta 6-11 m/s. Päivän saldo 35 km, keskivauhti 6,7 km/h

dav

Tämä on minun elämääni…

2 kommenttia artikkeliin ”Suomen rannikkomelonta: 15. päivä, myötätuulen kautta telakalle.

  1. Olet valinnut hienon ja koettelevan / opettavaisen elämäntavan.
    Menestystä matkallasi ja Suuri Kiitos Hyväntekeväisyyskampanjastasi!
    Kaltaisiasi asialleen omistautuneita luonnollisia ihmisiä tarvitaan.
    Aurinkoista ja Ihanaa vapauden tuntuista Kesää !!!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s