Outdoor Academy: Lofoottien merivettä maistelemassa

Niin tuli, oli ja meni ehkä yksi koulun odotetuimmista reissuista: kaksi viikkoa Lofooteilla. Tuona aikana sattui ja tapahtui niin paljon, että saisin kirjoitettua aiheesta aika pitkän romaanin. Kiteytettynä: Helkkarin hieno reissu, oppia tuli ovista ja ikkunoista ja jokaisesta pienimmästäkin reiästä!

dav

Leiripaikkamme melkein koko kahden viikon ajan.

Norjassahan olen melonut aikaisemminkin, mutta se on pyörinyt täysin retkimelonnan ympärillä ja paikoissa, missä vuoroveden vuoksi tarvitsee vain muistaa nostaa kajakkinsa tarpeeksi ylös rantaan tauoilla ja yöksi. Tällä reissulla pureuduttiin siihen maailmaan, mitä Itämereltä ei juurikaan löydy ja miksi oppia lähdettiin hakemaan Lofooteilta saakka. Surffaukseen, rock hoppingiin ja vuorovesivirtauksiin. Sekä tietysti turvallisuuteen näiden asioiden ympärillä.

dav

Skagsandenin surffiranta. Loistava paikka aloittelijoille!

Varsinkin merellä ja tuntureilla liikkuessa on hyvä osata ennustaa itse paikallisia sääilmiöitä ja tämän tekemiseen sain kahden viikon aikana todella hyvin oppia. Jokapäiväisten sääkatsauksien ja -oppituntien myötä ei tarvitse enää uskoa pelkästään Pekka Poutaa sään ennustamisessa, vaan nyt voi ennustaa sään itse Met Officen avulla ja vasta sen jälkeen katsoa, että onko Poutakin osannut ennustaa sään oikein 😉

dav

Oppitunti meneillään

Tällä reissulla todella tunsin, kuinka kasvoin yhteen kajakin kanssa. Se innostuneisuus, joka minulla aikaisemmin on ollut melontaa kohtaan, on ollut jollain ihan muulla tasolla, kuin millä se on nyt. Se tunne, kun istuu kajakkiin, meloo kaatuvan aallon lävitse rannasta, kääntää kajakkinsa, ottaa ison aallon ja tuntee veden voiman allaan, sen ottaessa kajakin surffiin. Tuntee kuinka aalto alkaa kääntämään kajakkia, ottaa ylätuella tukea kaatuvasta aallosta, kääntää kajakkinsa uudestaan merelle päin vain toistaakseen saman. Uudestaan ja uudestaan, välillä kaatuen powerflipillä murtuvassa aallossa, eskimolla ylöstullessaan entistä isompi hymy kasvoilla. Toistaa tätä tunteja putkeen, kyllästymättä, ajatellen vielä yksi, vielä yksi lisää ja sitten lopetan. Ja kun vihdoin nousee rannassa kajakista, tuntee jokaisen käytetyn lihaksen kropassaan, olematta millään tasolla tietoinen paljonko kello on ja kauanko aikaa on kulunut.

kuva1.JPG

Valokuva henkilöltä Jenni Antinaho

DSC_1387

Kun eskimo ei ihan joka kerta noussut, niin parin viikon aikana sitä pääsi tätäkin hommaa jonkun kerran tekemään 😀

Lofoottien jälkeen oli vuorossa taas melontaohjaajaksi siirtyminen, kun pidin viikonlopun mittaisen merimelonnan jatkokurssin osana näyttötutkintoani. Jos oma oppiminen antaa huimia kiksejä, niin antaa myös muiden opettaminen! On todella palkitsevaa kyetä jakamaan omaa osaamistaan eteenpäin ja nähdä muidenkin innostuneisuus lajia kohtaan. Kiitos vielä kerran asiakasryhmälleni, huikeaa porukkaa! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, niin oppilaana, kuin opettajana.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s