Suomen rannikkomelonta: 4. päivä, ranne alkaa vihoittelemaan

Heräsin vähän viiden jälkeen kirkkaaseen auringonpaisteesen ja koska ei enää nukuttanut, nousin keittelemään aamupuuroa ja kahvia loikoiltuani jonkun aikaa makuupussissa kuunnellen aamun luontoääniä.
Tänään pääsin makustelemaan ensimmäistä kertaa tälle kautta,mitä on meloa pidempää matkaa vastatuuleen ja kyllähän sitä mieluummin myötäiseen meloo 😉 En päässyt oikein järkevällä reittivalinnalla saarten suojaan, joten pääosin meloin sitten suorinta reittiä. Päivä jäi hieman lyhyeksi. Oikeassa ranteessa on hieman jännetupintulehduksen oireita, joten parempi hieman tarkkailla tilannetta, kuin rasittaa sitä yltiöpäisesti vastatuuleen meloen. Joskus ranteen altistuessa joko pyöräilyssä tai melonnassa viimalle ja kylmälle vedelle, se alkaa ärhentelemään. Olin jo taas unohtanut tämän vaivan, kun en siitä vuosiin ole kärsinyt. Onneksi mukana on neopreeni rannesuojat, joilla voin suojata ranteen myös meloessani ilman anorakkia.

Lue loppuun

Suomen rannikkomelonta: 3. päivä,matka jatkuu yksin

Istun teltassa, yksin. Sataa vettä. Samanaikaisesti tuntuu oudolta ja niin tutulta. Eeva lähti aamulla melomaan kohti Haminaa ja minä kohti Helsinkiä. Tässä samassa teltassa olen ollut aikaisemminkin reissuillani yksin ja myös Eevan kanssa. Oli todella mukava saada seuraa pariksi ensimmäiseksi päiväksi. Tänä kesänä erityisesti osaa arvostaa Eevan kaltaisia hienoja ystäviä ja heidän kanssaan vietettyä aikaa. Tänään yksin jäädessäni minusta tuntui, että nyt todellakin olen melomassa koko Suomen rannikkoa. Kuin olisin aloittanut matkan toistamiseen alusta.

Lue loppuun

Suomen rannikkomelonta: 2. päivä, aurinkoa ja leppoista melontaa

Lähtö venyi taas myöhään, kello oli yli yhdentoista kun istuimme kajakkeihin. Tarkoitus oli meloa vain Haminan edustalle, noin parikymmentä kilometriä, joten päätimme pitää hyvin rauhallisen aamun. Eeva meloisi huomenna aamulla Haminaan, josta hän ottaa bussin takaisin autolle Virojoelle. Minä jatkan tästä matkaani siis yksin huomisesta lähtien.

Lue loppuun

Suomen rannikkomelonta: 1. päivä, matka alkakoon

 

Olen totaalisen onnellinen. Tänään aloin pikku hiljaa ymmärtämään, että saan viettää tulevat viikot juuri samalla tavalla kuin tämän päivän, joka on siis 1. heinäkuuta: meloen merellä, hienossa Suomen saaristossa ja nauttien luonnosta ympärilläni. Kaikki päivät eivät tule olemaan yhtä helppoja ja kevyitä. Kaikkina päivinä sää ei suosi samalla tavalla. Mutta tätä en haluakkaan.

Lue loppuun

Pohjolan luonnon puolesta: Ruokien kuivausta ja kaloreiden laskentaa

Ruoka, ainahan se on mielessä. Ruokien etukäteisvalmistelu on asia, johon menee ennen vaellusta eniten aikaa. Ainakin minulla. Pussipastat ja nuudelit eivät uppoa kuin silloin tällöin. Valmiit retkiruoka-annokset eivät oikein sovellu kukkarolle, enkä niitäkään todennäköisesti jaksaisi syödä kovin montaa päivää putkeen. Syön normiarjessa perusruokaa, koostuen aika pitkälti ruokaympyrästä ja samalla tavalla pyrin syömään myös vaelluksilla. Hyvää ja helppoa on lähestymistapani vaelluksien energiahuoltoon. Kotioloissakaan en jaksa juurikaan kokata kovin pitkän kaavan mukaan, kun olen viettänyt päivän ulkoillen. Sama pätee myös vaelluksilla. En myöskään halua kantaa mukana extra kaasua courmee aterioita varten. Varsinkin tähän vaellukseen lähdin ajatuksella ”Miten saan mahdollisimman hyvää ja energiapitoista ruokaa, mahdollisimman kevyesti”.

Lue loppuun

Pohjolan luonnon puolesta: Tarkkoja suunnitelmia ja valmisteluja

Aika menee todellakin siivillä, kun on paljon mukavaa tekemistä! Tämän vuoden puolella en juurikaan ole ehtinyt kotona olemaan, vaan suurin osa ajasta on mennyt suksien päällä lapissa, Ruotsissa ja Norjassa. Vaikka en ole kovinkaan intensiivisesti opiskeluiltani ehtinyt tähän projektiin paneutumaan, niin suunnittelua on koko ajan tapahtunut pikku hiljaa päässäni ja karttoihin silloin tällöin paneutuen. Tarkka suunnitelma alkaa olemaan aikalailla nyt kasassa ja nyt on pyörähtänyt iso pyörä päälle, koska kaikki täytyy olla valmista vappuun mennessä. Lue loppuun

Pohjolan luonnon puolesta / On the Behalf of Nordic Environment: Prologi

Istun junassa matkalla Helsinkiin marraskuun viimeisenä päivänä ja katselen junan ikkunasta pilkottavaa lumista ja vielä pimeää maisemaa. Vielä viikko sitten maisema oli musta ja harmaa myös täällä pohjanmaalla. Sitä se on edelleen pääkaupunkiseudulla. Jos tämä lumi on tullut pysyäkseen, olemme hyvin onnekkaita tänä talvena. Viime talvina pysyvää lunta on joutunut odottamaan jopa tammikuulle saakka. Tai pahimmillaan se ei oikein ole tullut laisinkaan.

It is the last day of November. I am sitting on a train on my way to Helsinki, watching out of the window where snowy and still a bit dark landscape opens. Week ago view was still grey also here in Pohjanmaa. In Helsinki area it is still grey. If this snow remains we are very lucky this year. During last winters we have been waiting for the snow even till January. Or at worst it has not come properly at all.

Lue loppuun