Juhannus meloen: Päijänne päästä päähän

Neljä vuotta kotijärvenäni on ollut Päijänne, Suomen toiseksi suurin järvemme. Monesti on mieleeni noussut ajatus siitä, että sen voisi jollain tavalla, omaa lihasvoimaa käyttäen,  liikkua päästä päähän. Nyt kun olen Jyväskylästä muuttamassa pois, halusin tämän haaveeni toteuttaa ja kulkupeliksi valikoitui kajakki ja ajankohdaksi juhannus. Ajatus keskikesän juhlan viettämisestä veden päällä, teltan pystyttämisestä rantakalliolle, yöttömän yön tunnelmasta nauttien ja hieman haastavankin urakan suorittamisesta, tuntui heti alusta saakka loistavalta idealta. Matkan edetessä tämä tunne vain vahvistui, onneksi myös mukaan lähteneiden matkakumppaneidenkin mielestä. Lue loppuun

Koskikurssi

Kolme vuotta sitten kyselin Melanvilauttajat melontaseuramme  koskimelojilta voisivatko he harkita ottavansa mukaan koskeen ihan tällaisen alan noviisin ja hehän ottivat! Kapeenkosken kuohuissa koin aika moneen otteeseen miltä tuntuu killua nuppi kohti pohjaa kosken kuohujen velloessa ympärillä. En kuvaisi tätä kokemusta kovinkaan miellyttäväksi, lähinnä tuntemus kuolemanpelko kuvastaa sitä enemmän. Nähtävästi hieman pidän tuosta tunteesta, koska kolme vuotta myöhemmin ilmoittauduin seuramme koskikurssille. Ja ei, ensimmäisestä kerrasta tulleet traumat eivät ihan tuota kolmea vuotta kestäneet. Olkapääleikkaus oli enemmänkin syynä ajan kulumiseen. Lue loppuun