Suomen rannikkomelonta: 8. päivä, väsymys iskee paratiisisaarella

Heräsin automaattisesti viiden jälkeen. Nukutti, mutta en malttamattomuudeltani saanut enää nukahdettua uudestaan. Toiset todella lyhyet yöunet, joten tiesin joutuvani vielä verolle ja pian. Tuulet olivat tyyntyneet, mutta oli luvattu merituulen nousevan lähellä rannikkoa. Porkkalan iso selkä oli 15 kilometrin päässä ja halusin ennättää sinne ennen merituulta. Selkä on todella iso ja eteläisen rannikon isoin haaste melottaessa. Etelänpuoleinen tuuli ei paljoa menoa jarruttanut ennen Porkkalanniemen kärkeä. Kärjessä pidin tauon ja mietin reittivalintaa.

Lue loppuun

Suomen rannikkomelonta: 6. ja 7. päivä, Helsinki tuli ja meni…vastatuuleen

6. PÄIVÄ

Aamulla ei mitään uutta tuulien suhteen. Istuin jo puoli kasilta kajakissa päättäväisenä selättääkseni Sipoonlahden. 13 kilometrin aikana vastatuuleen tämä päättäväisyys tuumasi horjua muutaman kerran, alkoi tuntua, että vastatuulipäivät on niin nähty! Tuntui, että viimeiset kilometrit ei lopu koskaan. Olikin aika voittajafiilis, kun neljä tuntia ja 21 kilometriä myöhemmin rantauduin Natura Vivan melontakeskuksen rantaan itä Helsinkiin.

Lue loppuun

Suomen rannikkomelonta: 4. päivä, ranne alkaa vihoittelemaan

Heräsin vähän viiden jälkeen kirkkaaseen auringonpaisteesen ja koska ei enää nukuttanut, nousin keittelemään aamupuuroa ja kahvia loikoiltuani jonkun aikaa makuupussissa kuunnellen aamun luontoääniä.
Tänään pääsin makustelemaan ensimmäistä kertaa tälle kautta,mitä on meloa pidempää matkaa vastatuuleen ja kyllähän sitä mieluummin myötäiseen meloo 😉 En päässyt oikein järkevällä reittivalinnalla saarten suojaan, joten pääosin meloin sitten suorinta reittiä. Päivä jäi hieman lyhyeksi. Oikeassa ranteessa on hieman jännetupintulehduksen oireita, joten parempi hieman tarkkailla tilannetta, kuin rasittaa sitä yltiöpäisesti vastatuuleen meloen. Joskus ranteen altistuessa joko pyöräilyssä tai melonnassa viimalle ja kylmälle vedelle, se alkaa ärhentelemään. Olin jo taas unohtanut tämän vaivan, kun en siitä vuosiin ole kärsinyt. Onneksi mukana on neopreeni rannesuojat, joilla voin suojata ranteen myös meloessani ilman anorakkia.

Lue loppuun

Suomen rannikkomelonta: 3. päivä,matka jatkuu yksin

Istun teltassa, yksin. Sataa vettä. Samanaikaisesti tuntuu oudolta ja niin tutulta. Eeva lähti aamulla melomaan kohti Haminaa ja minä kohti Helsinkiä. Tässä samassa teltassa olen ollut aikaisemminkin reissuillani yksin ja myös Eevan kanssa. Oli todella mukava saada seuraa pariksi ensimmäiseksi päiväksi. Tänä kesänä erityisesti osaa arvostaa Eevan kaltaisia hienoja ystäviä ja heidän kanssaan vietettyä aikaa. Tänään yksin jäädessäni minusta tuntui, että nyt todellakin olen melomassa koko Suomen rannikkoa. Kuin olisin aloittanut matkan toistamiseen alusta.

Lue loppuun

Suomen rannikkomelonta: 2. päivä, aurinkoa ja leppoista melontaa

Lähtö venyi taas myöhään, kello oli yli yhdentoista kun istuimme kajakkeihin. Tarkoitus oli meloa vain Haminan edustalle, noin parikymmentä kilometriä, joten päätimme pitää hyvin rauhallisen aamun. Eeva meloisi huomenna aamulla Haminaan, josta hän ottaa bussin takaisin autolle Virojoelle. Minä jatkan tästä matkaani siis yksin huomisesta lähtien.

Lue loppuun

Suomen rannikkomelonta: 1. päivä, matka alkakoon

 

Olen totaalisen onnellinen. Tänään aloin pikku hiljaa ymmärtämään, että saan viettää tulevat viikot juuri samalla tavalla kuin tämän päivän, joka on siis 1. heinäkuuta: meloen merellä, hienossa Suomen saaristossa ja nauttien luonnosta ympärilläni. Kaikki päivät eivät tule olemaan yhtä helppoja ja kevyitä. Kaikkina päivinä sää ei suosi samalla tavalla. Mutta tätä en haluakkaan.

Lue loppuun

Pohjolan Luonnon Puolesta: Kevätvaellus Finnmarkissa

Kun luonto päättää tehdä jotain normaalista poikkeavaa, täytyy ihmisen vain sopeutua tilanteeseen ja yrittää selvitä miten parhaimmaksi näkee. Luonto ei kysy meidän mielipidettämme tai aikatauluta toimintojaan meille sopivaksi. Näin on meneillään olevan ilmastonmuutoksen kanssa ja näin tapahtui myös kesäprojektini vaellusosuudella Finnmarkissa, millä kerään varoja wwf:n omakeräyksen kautta ilmastonmuutoksen torjumiseen. Mennyt talvi oli Finnmarkissa poikkeuksellinen lumen suhteen. Sitä oli paljon enemmän kuin normaalina talvena. Kevät oli myös poikkeuksellinen. Yhtä kylmää kevättä ei oltu koettu 30 vuoteen. Halusin nähdä ja kokea pohjolan kevään ja alkukesän ja otin tietoisen riskin sijoittaessani vaellusosuuden kesäprojektini alkuun. Näkemättä jäi tuntureiden alkukesä ja kasvien kukkaan puhkeaminen, sen sijaan näin ja koin alkavan kevään ja lumimassojen sulamisen kahlatessani välistä reisiä myöten lumihangessa.

Lue loppuun